Palkkiosäännön päivittäminen oli perusteltua

Yleensä mainio paikallislehtemme Keski-Uusimaa ehti jo tänään (24.10.) uutisoida, että Järvenpään eilisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa tehty palkkiosäännön uudistus aloitettiin ”kaikessa hiljaisuudessa heti vaalien jälkeen”. 

Mielestäni toimielinten palkkiosäännön uudistaminen tehtiin kaiken kaikkiaan varsin tyylikkäästi ja avoimesti. Muodostettiin palkkiosääntötoimikunta ja kaikilla valtuustoryhmillä oli mahdollisuus osallistua valmisteluun.

Miksi palkkiosäännön uudistus sitten oli tarpeellinen juuri tässä kohtaa?

Koska edellinen valtuusto ei asiaa hoitanut. Optimaalista olisi, että kauttaan lopettava valtuusto päivittäisi kaupungin toimielinten palkkiosäännön seuraavaa valtuustoa varten. Palkkiot ja ansionmenetyskorvaukset mahdollistavat osaltaan sen, että jokainen kuntalainen tulotasoon katsomatta voi sujuvasti toimia kuntapäättäjänä.

Olla uudistamatta säännöstöä tasaisin väliajoin on kuin sanoa, että köyhien ja sairaiden on parempi pysyä poissa päätöksenteosta.

Jos joku sitten ei tarvitse korotettua palkkiotaan, sen rahan voi antaa vaikka hyväntekeväisyyteen. Kohteita löytyy ja kunnan talous ei siitä kärsi.

Itse äänestin palkkiosääntötoimikunnan pohjan puolesta, kuten selkeä enemmistö valtuutetuista. Järvenpää on jatkossakin kaupunki, jossa myös pienituloiset ovat tervetulleita osaksi kuntademokratiaa.

Nuori oppija työpaikalla

Kolumni julkaistiin Keski-Uusimaa-lehdessä 17.10.2017

Joka vuosi tuhannet ammattiin opiskelevat nuoret tekevät työssäoppimisjaksoja. Työpaikalla tapahtuva oppiminen on oleellinen osa ammatillisia opintoja. Usein työnantajat tekevät rekrytointipäätöksiä näiden jaksojen perusteella. 

Hallitus lähti osana ammatillisen koulutuksen reformia uudistamaan ammattiin opiskelevien työssäoppimisjaksoja. Käytännössä koko perinteinen ”työssäoppiminen” jää historiaan.

Vuoden alusta (oppisopimuskoulutusta lukuun ottamatta) kaikki työpaikalla tapahtuva ammatillinen oppiminen toteutetaan uuden koulutussopimusmallin kautta. Yhä suurempi osa ammatillisia opintoja tulisi näin suorittaa työpaikoilla. Taustalla ovat hallituksen koulutusleikkaukset.

Nuoren oppijan asema työpaikalla on usein hatara. Kun hallituksen tavoite on lisätä työpaikalla (ilman työsuhdetta) tapahtuvaa oppimista, on nykyongelmilla potentiaali moninkertaistua.

Toisaalta joka vuosi kolmisen tuhatta peruskoulun päättänyttä nuorta ei jatka missään opinnoissa. He jäävät tyhjän päälle. Yleensä kouluallergikoille paras tapa oppia on työn kautta.

Koulutussopimusmallille on syytä antaa mahdollisuus, mutta se vaatii myös panostuksia, ei vain leikkauksia.

Nyrkkisääntö hyvään työssäoppimiseen on seuraava: Oppija, työnantaja ja koulutuksen järjestäjä muistavat roolinsa ja kommunikoivat keskenään. Kun joku unohtaa omat vastuunsa ja velvollisuutensa tai tieto työssäoppimisen etenemisestä ei kulje, hommalla on merkittävästi suurempi riski mennä metsään.

Myös kuntapäättäjillä on oma roolinsa. Haluammeko uudistuksen onnistuvat, vaikka tunnistamme riskit? Miten luomme puitteet onnistumiselle?

Jotta käytännön työelämä voi toimia oppimisympäristöinä, tarvitsemme monipuolisen yrityskentän. Uudistuksen ensiaallossa suurin vastuu onkin vieritetty – kenties kohtuuttomasti – työnantajille. Jos työnantajilla ei ole resursseja tai motivaatiota ottaa suurempia määriä nuoria ammattiin opiskelevia suojiinsa, uudistuksen tavoitteet valuvat varmasti hukkaan.

Sitä ei kannata toivoa, vaikka ei Sipilän hallitusta symppaisikaan.

Mikko Laakkonen

Kirjoittaja on koulutuspoliittinen asiantuntija ja Järvenpään kaupunginvaltuutettu (sd.).