Hallitus pitää tällä viikolla kehysriihenä tunnettua vastaterapeuttista istuntoa. Sisään mennään suurin toivein ja ulos tullaan kiukkuisena, pettyneenä ja katkerana.
Kryptisestä nimestään huolimatta sessio on tärkeä. Siinä missä vuotuisissa budjettineuvotteluissa lähinnä siirrellään rahaa taskusta toiseen, kehysriihessä päätetään, kuinka pitkälle piikki on auki.
Edessä oleva rutistus ei ole aivan keveimmästä päästä. Hallitus saa taiteilla koronasta toipumisen ja työllisyystavoitteiden ristipaineessa. Kuntavaalitkin ovat mukavasti aivan nurkan takana. Jos korona-exitissä epäonnistutaan, Twitterin riekkujat eivät pidä työllisyystoimenpiteitä tarpeeksi aggressiivisina (tämä toki tapahtuu joka tapauksessa) ja kuntavaaleissakin tulee vielä turpaan, saatamme kaupan päälle päästä äänestämään vielä ennenaikaisissa eduskuntavaaleissa.
Hallituksen ensisijainen tehtävä on edelleen tukea koronapandemian murjomia työntekijöitä ja toimialoja. Etunenässä tulevat matkailu ja ravintolat, mutta osansa ovat saaneet kiinteistöpalveluala, vartiointi, erikoiskauppa, RAY:n pelipaikat ja lukuisat muut palvelualat. Paluun edes jonkinlaiseen normaalitilaan on viimeistään alkusyksystä pakko tapahtua. Rokotusten pitää saavuttaa tehokkaasti myös työikäiset ja yritykset tarvitsevat reaaliaikaista tukea työllistämiseen. Jos tässä epäonnistutaan, toimialat kokevat konkurssien ja työttömyyden kautta sellaisia rakenteellisia muutoksia, joista ei ole paluuta.
Pelissä on siis todella paljon. Palvelualojen työntekijät voivat nukkua yönsä sinänsä hyvin, että ainakaan heidän panoksestaan pandemiasta selviäminen ei jää kiinni. On mielenkiintoista, miten ennen lähes näkymätöntä työtä tehneet ovatkin kriisin iskiessä korvaamattomia. Pysähtykäämme siis miettimään, kenelle kiitos kuuluu viimeisen reilun 12 kuukauden ajalta. Palvelualojen ammattilaiset ovat pyyteettömästi oman terveytensä uhalla pyörittäneet niitä pyöriä, jotka ovat mahdollistaneet siedettävän korona-ajan kaikille meille suomalaisille.
Tähän peilaten onkin melko karua katsoa, minkälaista kiitosta tietyistä piireistä hallituksen kehysriihessä näille korona-ajan sankareille toivotaan. ”Kannustamisen” nimissä työttömyysturvaan vaaditaan leikkauksia tilanteessa, jossa töitä ei käytännössä ole. Pandemian jälkeen yritysten ollessa henkihieverissä ei mikään kannustin maan päällä auta työnhakijaa työllistymään, jos varaa rekrytointiin ei yksinkertaisesti ole.
Tarvitaan itse asiassa jotain aivan päinvastaista: Reaaliaikaista työllistämisen tukea ja korkeampaa työttömyysturvaa niille, jotka ovat pandemian seurauksena ilman työtä. Niin kauan kuin työmarkkinat eivät vedä normaalilla tavalla, on turha edes haaveilla työttömyysturvaan kajoamisesta – ainakaan heikentävästi.
Palvelualojen työntekijöiden toiveet ovat maltilliset. He eivät pyydä kuuta taivalta tai edes erityistä kiitosta uhrauksistaan – vaikka se totta vie olisi kohtuullista. He toivovat turvallista paluuta työpaikoille ja mahdollisuutta hoitaa perheitään ja arkeaan vakaalta ja ennustettavalta pohjalta. Tämä ei ole paljon pyydetty – ja se kehysriihessä hallituksen on kyettävä toimittamaan.
Teksti on alunperin julkaistu Palvelualojen ammattiliitto PAMin blogissa 19.4.2021.
