Maamme koulutuspolitiikan strategisen kehittämisen ytimessä on osaamistarpeiden ennakointi. Tätä tärkeää työtä tehdään monissa paikoissa, etunenässä Opetushallituksessa sekä erilaisilla koulutuksen ja työelämän rajapinnoilla.
Osaamisen ennakointityön simppeli haaste on, että se on todella vaikeaa. Katse on kohdistettava 10-15 vuoden päähän. Millaista taitoja työmarkkinat silloin tarvitsevat? Millaista koulutusta kansalaisille tulisi tarjota? Minkälaisia työtehtäviä tulevaisuus pitää sisällään? Tiedämme globaalit megatrendit, kuten ilmastonmuutoksen tai kaupungistumisen, mutta osumisprosentti jää silti usein maltilliseksi.
Markkinatalous luo tarpeita työelämälle usein jopa kaoottisen oloisesti, mutta hyvä niin. Dynaaminen elinkeinoelämä ja vauhdikkaasti kehittyvät työmarkkinat ovat ehkä haaste koulutusjärjestelmälle, mutta kertovat elintarkeästä innovaatio- ja uudistumiskyvystä.
Yksittäisten taitotarpeiden ennakoinnin lisäksi parhaiten koulutusjärjestelmä vastaa markkinoiden haasteisiin pitämällä kiinni yksilöiden kyvystä kehittää itseään: olivat tulevaisuuden osaamistarpeet mitkä tahansa, on kyettävä huolehtimaan kyvyistä kouluttautua uudelleen ja mukautua vääjäämättömään muutokseen ympärillämme.
Tämä taas vaatii ihmisiltä jotain aivan erityistä: tiettyjä perustaitoja, oppimisen metataitoja, soveltavia kognitiivisia kykyjä, itsensäjohtamista.
Tie näihin hieman abstraktimpiin taitoihin kulkee sivistyksen kautta. Meidän ei pidä unohtaa yleissivistävän opetuksen tärkeyttä, tapahtui se sitten varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa, toisella- tai korkea-asteella.
Usein esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa olevien nuorten kohdalla tunnutaan ajattelevan, että he kyllä pärjäävät elämässä kunhan oppivat oleelliset ammatilliset taidot. Lukeminen, kirjoittaminen, matematiikka tai vaikka yhteiskunnallinen osaaminen koetaan lähinnä taakaksi.
Kyseiset taidot ovat kuitenkin kullan arvoiset siinä vaiheessa, kun vanha osaaminen vanhenee ja pitäisi alkaa oppia jälleen uutta. Tällä hetkellä toiset ovat huomattavasti valmiimpia vastaanottamaan työelämän muutokset kuin toiset. Ja ikävä kyllä raja kulkee usein sosioekonomisen taustan mukaan.
Kirjoittaja on järvenpääläinen koulutuspoliittinen asiantuntija ja kaupunginvaltuutettu (sd.)
Kolumni on julkaistu Keski-Uusimaa-lehdessä 19.8.2020.
