Järvenpään kaupunginvaltuuston järjestäytyminen oli tuskin
viikon suurin uutinen, mutta todettakoon nyt kuitenkin, että kokous pidettiin.
Valtuuston puheenjohtajaksi valittiin Eemeli Peltonen (sd.)
ja kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi Helinä Perttu (kok.).
Eemelin olen oppinut tuntemaan jo varsin hyvin. Pidän häntä
poliittisena lahjakkuutena, jolla riittää näkemystä ja osaamista mennä pitkälle.
Helinää en henkilökohtaisesti tunne, mutta puheessaan valtuuston
edessä hän antoi viisaita ohjeita uusille valtuutetuille: Älä jää takariviin,
vaan etsi paikka päätöksenteon keskiössä. Yhteistyökykyisille ja ahkerille
löytyy tilaa. Myös lyhyessä kahdenkeskisessä keskustelussa sanoma oli rohkaiseva:
Valtuutettuna on paras mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Demokratia ei ole vain
turhia sanoja.
Itse haluan tukeutua tähän ajatukseen - pitää sitä
eräänlaisena henkisenä ohjenuorana. Maailma on jo valmiiksi kyyninen, kylmä ja
vaihtoehdoton - politiikka voi olla vastavoima.
Järvenpään valtuusto valitsi allekirjoittaneen lasten ja
nuorten lautakunnan jäseneksi. Sitä suuremmalla syyllä piittaamattomalle
kyynisyydelle ei ole sijaa. Aikuiset ehtivät ihan omakätisesti mokailla
elämänsä pilalle monta kertaa, mutta lapset ovat yleensä olosuhteidensa uhreja.
Halu lasten ja nuorten hyvinvointiin on onneksi teema, joka läpileikkaa
jokaisen poliittisen ryhmän. Yhteistyölle on selkeä mahdollisuus.
Vaikka kaihdan kyynisyyttä, en ole sinisilmäinen. Olen melkein
vuosikymmenen ollut töissä työmarkkinakentässä, joka ei ole varsinaisesti tunnettu
helläkätisyydestään. Jos jotakin, se on opettanut strategista ajattelua,
järkevää tavoitteenasettelua sekä sen, että kompromissi on parempi kuin täysi
selätys. Vastustajan itseisarvoinen nujertaminen ei ole pidemmän päälle
järkevää, sillä me kaikki käymme kanveesissa vuorollamme. Todellinen voima on yhteistyössä.
Muutaman lasten ja nuorten lautakunnan kollegan tunnenkin jo etukäteen. Puoluetoverini
Emmi Mäkinen on konkaritoimija meikäläiseen verrattuna. Parempaa kaveria
lautakuntaan en olisi voinut toivoa. Tästä
on erinomaisen hyvä jatkaa!
Ei liene tarvetta mainita erikseen, että on melkoisen
jännittävää päästä valtuustosaliin oikeana kaupunginvaltuutettuna. Ottaa paikka
(todennäköisesti takarivistä), kirjautua kokousjärjestelmään ja olla
demokratian ritari.
Yksi valtuutettu on ehkä pieni osa suuressa rattaassa, mutta
se on enemmän kuin suurin osa ihmisistä pääsee ikinä olemaan. Vastuu on myös
todellinen.
Voisin jopa veikata, että ajatus kaupunginvaltuutettuna
toimimisesta on jännittävämpää kuin itse todellisuus. Todellinen halu vaikuttaa
positiivisesti ihmisten arkeen mitataankin silloin, kun eteen tuodaan niitä
vähemmän raflaavia asioita. Niitä joihin ei oikein jaksaisi paneutua, kun
aurinko paistaa ja grilliherkut odottavat. Onneksi olen lähtökohtaisesti sen
verran tylsä tyyppi, että kykyni samaistua kuntabyrokratian harmaisiin
koukeroihin on jo valmiiksi hyvällä mallilla.
Järvenpään uusi valtuusto kokoontuu ensimmäiseen
kokoukseensa maanantaina 12.6. Esityslistalla on pitkä rivi nimityksiä lähtien
valtuuston puheenjohtajasta ja kaupunginhallituksen jäsenistä. Jossain
vaiheessa päästään kunnallisen statushierarkian siihen kohtaan, jossa päätetään
lautakuntien jäsenistä. Jos demokratian jumalat ovat suotuisat,
allekirjoittanut valitaan lasten ja nuorten lautakunnan jäseneksi.
No, vaikka demokratiajumala olisi torkkumassa, ei hätää, demokratian
varajumalat eli demarit ovat jo sisäisesti valinneet minut kyseiseen tehtävään.
Kun kotona on kolme päiväkoti-ikäistä lasta, paikka lasten
ja nuorten lautakunnassa sopii valtuutetulle kuin Piltti nokkaan. Ei ainakaan
voi väittää, että tekisin päätöksiä, jotka ovat irrallisia omasta
todellisuudestani.
Lapset, nuoret ja perheet sekä koulutus ja sivistys
muodostavat oman henkilökohtaisen poliittisen agendani selkärangan.
Sivistys kuuluu kaikille, siksi Järvenpään kirjastoa tulee
puolustaa ja monipuolistaa.
Hyvä päiväkoti tasoittaa tietä koulunpenkille. Siksi
varhaiskasvatuksen käyttöasteen tulisi olla korkea.
Kinnariin nousee uusi ja uljas koulu. Tehdään siitä kerralla
niin hyvä, että oppilaiden ja opettajien ei tarvitse pelätä homeongelmia. Asiantunteva
ja hyvinvoiva opetushenkilöstö on lastemme menestyksen tae. Ei tingitä siitä
tippaakaan.
Joka vuosi yli 3000 suomalaista nuorta ei jatka peruskoulun
jälkeen mihinkään. Näin he ottavat tukevan askeleen kohti syrjäytymistä.
Pidetään huolta, että yksikään järvenpääläinen nuori ei jää tyhjän päälle.
Tekemistä siis riittää, mutta niin sen kuuluu ollakin.
Silläkin uhalla, että kuulostan banaalilta ja mielikuvituksettomalta (mitä
tietenkin olenkin): On aika kääriä hihat ja alkaa hommiin!
Ole yhteydessä: mikko.laakkonen@jarvenpaa.fi tai
twitter.com/mlaakkonen.
