Itse päätökseen kaupunkikehitysjohtajan paikasta olen tyytyväinen.
Työntekijöiden oikeudet ovat yksi poliittisen ja yhteiskunnallisen toimintani
kulmakiviä. En lähde näillä teemoilla leikkimään, vaikka kyseessä olisikin
johtoportaan tehtävä kaupungin organisaatiossa.
Kaupunkikehitysjohtajan viran täyttämiseen liittyvät parhaat
juridiset arviot sanoivat, että tehtävää tulee lain mukaan tarjota Olli Keto-Tokoille.
Tässä tapauksessa valtuusto edustaa työnantajaa, ja työnantaja ei voi kohdella
kaupungin työntekijöitä mielivaltaisesti. Siksi äänestin suoran valinnan
puolesta, kuten teki valtaosa valtuutetuista.
Tästä päästääkin toiseen teemaan, josta kävin valtuuston
puhujapöntöstä sanomassa muutaman sanan.
Noin vuosi sitten muutin Järvenpäähän. Olen kotiutunut
erinomaisesti, Järvenpää on täyttänyt kaikki odotukseni.
Ison osan kuluneesta vuodesta olen saanut kunnian istua myös
kaupunginvaltuustossa. Tämän myötä olen saanut (lähtien tyhjästä taulusta) tuntea
rautaisannoksen kaupungin poliittista keskustelukulttuuria.
Ja hyvät ystävät, se ei hyvältä tunnu.
Kaupunkikehitysjohtajan viran täyttäminen toimikoon
esimerkkinä. Kaupunginvaltuutetut toimivat eturintamassa määrittämässä
poliittisen keskustelun tasoa. Nyt emme ole asemamme arvoisia.
Monessa tapauksessa valtuuston jäsenet odottavat kuin
hyeenat mahdollisuutta iskeä kollegansa kimppuun. Tämä on jotain käsittämätöntä,
kaupungin päätöksentekoa halvaannuttavaa myrkkyä ja yksikertaisesti karmeaa
käytöstä.
Järvenpään uusi kaupunginjohtaja on juuri aloittamassa
työssään. Nyt olisi juuri oikea hetki meistä jokaisen katsoa peiliin ja
aloittaa uudenlaisen, terveemmän ja rakentavamman poliittisen
keskustelukulttuurin luominen. En ole itsekään syytön, joten otan tämän
tavoitteen myös omaksi sydämenasiakseni.
