Hyvässä porukassa oppii parhaiten

Teksi on alunperin julkaistu 19.12. Siltasaaren valopäät -blogissa.

Halusimme tai emme, työpaikalla tapahtuvan ammatillisen oppimisen lisääntyminen vaikuttaa meistä moneen. 

Luonnollisesti vastuu työpaikan kehittämisestä toimivaksi oppimisympäristöksi ei ole kaikilla sama, mutta itseään on vaikea ulkoistaa täysin. Vähin, mitä voi tehdä, on olla vaikeuttamatta nuoren oppijan taivalta työpaikalla.

Tutkimusten mukaan oppiminen tapahtuu paremmin, kun oppija tuntee olevansa osa ympäröivää yhteisöä. Rivityöntekijän ystävällinen tervehdys kahvihuoneessa ja muutama kannustava sana puhumattakaan ymmärtävästä asenteesta vielä oppivan nuoren ammatillisia rajoitteita kohtaan voivat olla ratkaisevia tekijöitä. 

Nuori kokee olevansa hyväksytty osa työporukkaa, vaikka onkin vasta oppimassa ammatin saloja. Näin hän motivoituu ja alkaa oppia tehokkaammin. Inhimillisen otteen vaikutusta ei pidä aliarvioida.

Luottamusmies ja työpaikkaohjaaja ovat oppijan portti työyhteisöön. Heidän rinnallaan nuoren oppijan on helpompi astella työpaikalle näyttämään, että hänessä on potentiaalia alan ammattilaiseksi ja vastuunkantajaksi. Myös portinvartijoiden vastuu on suuri.

Ymmärrän täysin, että esimerkiksi ylityöllistetyt luottamusmiehet eivät koe lisääntyvää työssäoppijoiden määrää pelkästään positiivisena asiana. Tästä syystä sekä työpaikkojen että valtiovallan tulisi asettaa panoksia siihen, että työpaikoilla on kunnon resurssit toimia uudenlaisena oppimisympäristönä. 

Unohtaa ei pidä myöskään opettajia. Ilman heidän pedagogista asiantuntijuuttaan työpaikka ei taivu luovaksi ja monipuoliseksi oppimisympäristöksi. Nykypäivän työelämä voi kuitenkin olla monelle opettajalle vieras. Tästä syystä myös he tarvitsevat tukea ja omia työelämääntutustumisjaksoja.

Maan nykyinen hallitus leikkasi ammatillisen koulutuksen rahoitusta armottomasti. Olen edelleen äärimmäisen skeptinen sen suhteen, että ammatillisen koulutuksen reformi – vaikka ei kaikin puolin täysin kelvoton uudistus olekaan – kykenee oikeasti tuottamaan toivottuja säästöjä. 

Todennäköisesti seuraava hallitus joutuu paikkamaan nykyisen leikkauslinjan seurauksia. Ja kun se tehdään, olisi työpaikkojen kehittäminen ammatillisen koulutuksen oppimisympäristönä juuri oikea kohde.

Kohti pohjaa

Teksti on Keski-Uudenmaan lukijapalstalla ti 5.12.2017

Kansanedustaja Eero Lehti (kok.) kirjoittaa (K-U 1.12.2017) mielenkiintoisesti suomalaisten työmarkkinoiden rakenteista. Ikävä kyllä kansanedustaja ei vaikuta täysin ymmärtäneen esittämiensä uudistusten seurauksia.

Lehden ihailema Hartz-reformi on luonut Saksaan ennenäkemättömän työssäkäyvien köyhien massan. He ovat ihmisiä, jotka tekevät kahta tai jopa kolmea alhaisen tuottavuuden työtä, mutta eivät silti saa töistään säällistä toimeentuloa. Erityisesti kärsivät kouluttamattomat, yksinhuoltajat, vanhukset ja erityistä tukea tarvitsevat työntekijät.

On absurdia, että kansanedustajan eksplisiittinen tavoite on luoda työmarkkinat, jossa työntekijät eivät tule toimeen työllään ja jossa olisi lähtökohtaisesti julkisen sektorin tehtävä paikata aukot toimeentulossa. Tällaista mallia kutsutaan tulonsiirroksi heikosti tuottaville yrityksille, millä taas on vakavasti yritysten kilpailutilannetta vääristävä vaikutus.

Sama kilpailua vääristävä vaikutus olisi myös yleissitovuuden heikentämisellä. Reilussa kilpailuasetelmassa vallitsee luova tuho. Yksikään yritys ei pärjää ilman innovaatioita ja panostuksia kehitystyöhön. Näin toimii markkinatalous. Yleissitovuuden poistaminen nimenomaan vähentäisi yritysten halua kehittyä. 

Haluammeko yhteiskunnan, jossa merkittävin kilpailuetu syntyy työehtojen heikentämisestä? Suunta on kohti pohjaa. Kyse on vain siitä, kuka ehtii sinne ensimmäisenä.

Vai haluammeko yhteiskunnan, jossa tuottavuuteen ja innovaatioihin panostavat yritykset menestyvät reilun ja tasavertaisen kilpailun vallitessa? Silloin suunta on huipulle.

Yksikään maa ei pidemmän päälle pärjää ilman tuottavuuden kasvua ja kansalaisten tasaisesti nousevaa osaamis- ja koulutustasoa. Näin saavutetaan hyvän kierre, jossa työllisyysaste nousee ja innovatiiviset ja kasvuhakuiset yritykset menestyvät. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ilman julkisia panostuksia koulutukseen; asia joka on vaikuttaa maan nykyhallitukselta unohtuneen.

Yhdestä asiasta olen kansanedustajan kanssa samaa mieltä: paikallinen ja yritystasoinen sopiminen tulee lisääntymään. Lehdeltä tosin unohtuu, että paikallinen sopiminen on jo nyt hyvin yleistä. Kyseessä ei ole uhka, vaan mahdollisuus, joka on nimenomaan parempi tehdä yleissitovuuden puitteissa.

Mikko Laakkonen

Koulutuspoliittinen asiantuntija

Palvelualojen ammattiliitto PAM

Järvenpään kaupunginvaltuutettu (sd.)