Näinä kyynisinä aikoina suosittelen pientä positiivisuuspiikkiä.
Sopivana dopingina toimivat vaikka vuosittain pidettävät nuorten
ammattiosaamisen SM-kilpailut eli Taitaja-kilpailut. Tänä vuonna kisattiin
Tampereella.
Toden totta: Nuorissa on tulevaisuus – ainakin jos mittarina
käyttää Taitajien saldoa. On mykistävää, miten lahjakkaita ja taitavia nuoret
ammattiosaajat ovat, mistä iso kiitos kuuluu Suomen laadukkaalle ammatilliselle
koulutukselle.
Tiedostan, että Taitajissa esillä olevat kilpailijat ovat
alansa huippuja, mikä ei automaattisesti välitä koko kuvaa ammatillisen
koulutuksen laadusta. Ammattitaidon kansainvälisissä kilpailuissa näkee myös
sitä, että mitalin kiilto silmissä keskitytään robottimaisesti yksittäiseen
suoritukseen, ja unohdetaan täysin, miksi ylipäätään kilpaillaan. Tällöin
MM-mitali ei kerro totuutta maan ammatillisen koulutuksen ja osaamisen
laadusta.
Näin ei onneksi ole Suomen laita. Toki meilläkin
valmennetaan kilpailijoita, mutta toiminnan periaate on, että kautta linjan
laadukas ammatillinen koulutus luo parhaan pohjan myös huippuyksilöjen
kehittymiselle. Huiput taas näyttävät esimerkkiä aloittelijoille ja omaa
alaansa vielä etsiville. Myös työelämä on vahvasti mukana kilpailutoiminnassa.
Itselläni oli ilo ja kunnia toimia tarjoilija-lajin
kilpailuasiakkaana. Vastuullinen tehtäväni oli isännöidä neljän hengen
pöytäkuntaa sekä nauttia ruuasta ja laadukkaasta palvelusta. Voin vilpittömästi
sanoa, että kyseessä oli yksi parhaista – ellei paras – ravintolakokemukseni,
vaikka kyseessä olikin simulaatio.
Taskussakin oli lappu, josta lunttasin, mitä viiniä (näennäisen)
asiantuntevasti (tarjoilijan suosituksesta) tilasin ja kilpailija liekitti
pihvit silmiemme edessä täydellisiksi. Hän sijoittuikin 10 finalistin joukosta
lopulta neljänneksi. Kokemus oli huikea!
Kilpailualueen käytävät huokuivat hyvää henkeä. Monet lajit
tarjosivat myös upeita näytteitä kilpailijoiden osaamisesta, kuten kuvan
ravintolakokkien aikaansaannoksista voi päätellä. Ennen kaikkea Taitajat loivat
tänäkin vuonna uskoa ammatillisen koulutuksen tulevaisuuteen, vaikka puitteet
eivät ole helpot.
Amikset ovat kärsineet suhteettomasti nykyhallituksen
sokeasta moukaroinnista. Juhlapuheissa ammatillisen koulutuksen laadun
tärkeyttä on ylistetty samalla, kun koulutuksen järjestäjien resurssit on
vedetty minimiin.
Taitajissa nuoret osaajat näyttävät konkreettisesti, mitä
voimme menettää, jos jatkamme lyhytnäköisellä koulutuksen leikkauslinjalla.
