Opiskelija reissaa kun koulutus keskittyy

Koulutuksen järjestämisen suunta on kohti suurempia kokonaisuuksia, kun oppilaitosten fyysisiä toimipisteitä vähennetään. Opiskelijalle tämä voi  näkyä pidempinä matkoina opin äärelle.

Muutos kohti keskitetympää toimintamallia näkyy niin perusopetuksessa kuin toisella asteella. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 peruskouluja oli Suomessa 58 kappaletta vähemmän kuin vuotta aiemmin. Muutos on parin prosentin luokkaa, kun peruskouluja Suomesta löytyy lähes 2 400, mutta suunta on selkeä.

Myös toisen asteen koulutuksessa vähennys on ollut 2-3 prosentin luokkaa, ammatillisella puolella suurempaa kuin lukioissa. Ja tähän lukuun ei sisällytetä oppilaitosten yksittäisten yksiköiden tai sivupisteiden lakkauttamisia, mikä on ollut suosittua erityisesti ammatillisella puolella.

Kunnallisessa päätöksenteossa ammatillinen koulutus ei perinteisesti ole ollut samanlaisessa poliittisesti suojatussa  asemassa kuin lukiokoulutus. Oman kylän lukiosta ei ole haluttu päästää millään irti, mutta esimerkiksi koulutuskuntayhtymien kautta ammatillisen koulutuksen tietyt toimipisteet voivat sujuvasti sijaita naapurikunnan alueella - tai vielä pidemmällä.

Harvaan keskitetyt toimipisteet ovat hieman kaksipiippuinen juttu. On selvää, että Järvenpäähän ei ole järkevää järjestää tiettyä koulutusta, jos kilometrin päässä Tuusulan puolella tehdään täsmälleen samaa. Myöskään kahta hallintoa ei ole tarpeellista ylläpitää. Yhteinen koulutuskuntayhtymä on järkevä ratkaisu, kun opiskelijan "koulumatkat" pysyvät kohtuullisina.

Ongelma on akuutimpi harvempaan asutuilla alueilla. Siinä missä lukiokoulutus pysynee jatkossakin lähes jokaisessa niemennotkossa, tulee ammatillinen koulutus keskittymään enemmän maakuntien ykkös- ja kakkoskaupunkeihin. Huittisissa asuva 16-vuotias saa miettiä, haluaako mieluummin muuttaa asumaan itsenäisesti Poriin vai Raumalle. Vai kenties valita 100 kilometrin koulumatkan.

Hallituksen kaavailema ammatillisen koulutuksen reformi voi vaikuttaa koulutuksen järjestäjärakenteeseen ja opiskelijan matkoihin parillakin tavalla. Hallitus ei aio pakottaa koulutuksen järjestäjiä yhdistymisiin, mutta ammatillisen koulutuksen uuteen rahoitusmalliin on tulossa oma - joskin pienehkö - "strategiarahoitusosuus", jonka kautta fuusioihin oltaisiin kannustamassa. Lisäksi oppilaitoksen fyysisen olinpaikan merkitys vähenee, jos oppiminen tapahtuu jatkossa enemmän työpaikoilla.

Koulutuksen keskittyminen suurempiin yksiköihin on trendi, jota vastaan on käytännössä vaikea taistella. Eikä se aina ole mielekästäkään. Asioiden tekeminen tehokkaammin on tervetullutta kehitystä. Digitalisaatio voi tuoda sekin oman helpottavan panoksensa, joskin ammatillisella puolella se on vaikeampaa. Joka tapauksessa kuntapäättäjien tulee huolehtia, että pääsy myös ammatillisen koulutuksen äärelle on jatkossa jokaiselle nuorelle sujuvaa.
 

83 kertaa kiitos!

Huh huh, en yleensä mene sanattomaksi, mutta nyt ollaan lähellä.

Järvenpään äänet on laskettu, kansa on puhunut. Henkilökohtainen äänimääräni on 83, mikä tarkoittaa, että allekirjoittanut suuntaa kaupunginvaltuustoon. Nöyrä kiitos kaikille äänensä minulle antaneille. Lupaan olla luottamuksenne arvoinen.

Järvenpään demareiden ehdokaslista oli erinomainen. Porukassa oli hienoa olla mukana, vaikka valtuuston ovet eivät olisi auenneetkaan. Vaalit ovat joukkuepeliä, ja oma joukkueeni oli mitä parhain, vaikka emme suurimmaksi ryhmäksi vielä nousseetkaan.

Jokaisen kuntavaaliehdokkaan tulisi olla ylpeä panoksestaan - ehdokaslistasta tai äänimärästä riippumatta. Kuntavaaliehdokas on aidosti lähidemokratian sankari. Demokratia ei toimi ilman politiikkaa, ja politiikka ei toimi ilman yhteisistä asioista kiinnostuneita ihmisiä.

Oleellisen tärkeää on, että side kuntapäättäjien ja kuntalaisten välillä säilyy myös vaalien välillä. Tämä on selkeä haaste kaupunginvaltuutetuille - itseni mukaan lukien. Lupaan tehdä tässäkin parhaani. Eteenpäin, ja palaillaan!

Ole yhteydessä: m.e.laakkonen@gmail tai twitter.com/mlaakkonen.

Syteen tai saveen - nyt mennään!

Kunnallisvaalien varsinainen äänestyspäivä on ovella. Syteen tai saveen, ainakin allekirjoittaneella on ollut hauskaa.

Tämä oli ensimmäinen kertani ehdolla kunnallisvaaleissa. Tätä ennen kokemukseni demokratian ritarina on jäänyt yhteen kauteen Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa ja vähemmän onnistuneeseen ehdokkuuteen kirkollisvaaleissa. Molemmista on jo vuosikymmen aikaa.

Ehdokkaaksi lähtö on helppoa, kun oma agenda on selvä. Itselläni asiasta ei ollut epäselvyyttä missään vaiheessa. Haluan kehittää Järvenpäästä perhe-, lapsi- ja nuorisoystävällisen kaupungin. Tämä tarkoittaa myös sivistys-, osaamis- ja koulutusmahdollisuuksien kehittämistä, mikä koulutuspoliittisena asiantuntijana onkin ominta alaani.

En ole ottanut ehdokkuuttani liian vakavasti, vaikka vakavasti liikkeellä olenkin. Haluan aivan oikeasti kaupunginvaltuutetuksi ja kuntapäättäjäksi. Ehdokkuudessa ei olisi paljon järkeä, jos tavoite olisi toinen. Jos ovet eivät aukene valtuustoon, haluaisin vaikuttaa muita väyliä pitkin, esim. laitakunnassa.

Olen käyttänyt kampanjointiin rahaa noin 115 euroa. Koko potti meni käytännössä printatun vaalimainokseni tuottamiseen. Tein 1000 esitteitä, joita jakelin isäni avustamana lähinnä kotikonnuillani Kinnarissa. Koko kampanjani on ollut sympaattisen kotikutoinen, minkä vuoksi se todennäköisesti onkin ollut niin mukava kokemus.

Toivon, että pidät numeron 202 mielessäsi, jos haluat äänestää perheiden, sivistyksen ja tasa-arvon puolustajaa Järvenpään valtuustoon.

Ole yhteydessä: m.e.laakkonen@gmail.com tai twitter.com/mlaakkonen.

Vakavasti - mutta ei ryppyotsaisesti

Monet ovat suhtautuneet huvittuneesti siihen, että olen ehdokkaana Järvenpään kuntavaaleissa. Ymmärrän asiassa tietyn humoristisuuden. Olen taatusti koko vaalien vähiten tunnettu ehdokas. Perheemme muutti Järvenpäähän vasta alkuvuodesta. Sitä ennen tunsin kaupungista yhden ihmisen.

Otan kuitenkin ehdokkuuteni hyvin vakavasti, sillä yhteisten asioiden päättämiseen pitää suhtautua vakavasti. Muu on äänestäjien huiputtamista. Se ei toki tarkoita, että ottaisin itsenäni liian vakavasti. Itseironia on hauskinta - ja vaikeinta - huumoria. Onneksi demarius on loppumattoman inspiraation lähde.

Vaikka olen tuore järvenpääläinen, on minulla kiinni näissä vaaleissa yhtä paljon kuin muillakin. Minäkin haluan, että Järvenpää on turvallinen, houkutteleva ja elinvoimainen kaupunki. Lasteni tulevaisuus on minullekin kaikki kaikessa.

Kolme lastani käyvät päiväkotia, ja muutaman vuoden päästä koulua. Päiväkotien ja koulujen sivistys- ja kasvatustyö on kullan arvoista. Laadukkaat julkiset palvelut rapautuvat oitis, jos ei ylläpidetä osaavaa työvoimaa ja monipuolista yrityselämää. Siksi osaaminen, koulutus ja yrittäjyys kunniaan.

Olen joka ainoasta saamastani äänestä vilpittömän kiitollinen. Päättäväisyydellä, ahkeruudella ja yhteistyökyvyllä korvaan myös vielä toistaiseksi lyhyen historiani järvenpääläisenä.  

Ole yhteydessä: m.e.laakkonen@gmail.com tai twitter.com/mlaakkonen.