Kaupunkikehitysjohtajasta ja poliittisesta keskustelusta

Järvenpään maanantain kaupunginvaltuuston esityslista oli lyhyt, mutta keskustelu pitkä – rapiat kolme tuntia. Onneksi poliitikon pitää kestää hieman pidemmätkin luennot, jos ei mennä aivan aiheen ohi.

Itse päätökseen kaupunkikehitysjohtajan paikasta olen tyytyväinen. Työntekijöiden oikeudet ovat yksi poliittisen ja yhteiskunnallisen toimintani kulmakiviä. En lähde näillä teemoilla leikkimään, vaikka kyseessä olisikin johtoportaan tehtävä kaupungin organisaatiossa.

Kaupunkikehitysjohtajan viran täyttämiseen liittyvät parhaat juridiset arviot sanoivat, että tehtävää tulee lain mukaan tarjota Olli Keto-Tokoille. Tässä tapauksessa valtuusto edustaa työnantajaa, ja työnantaja ei voi kohdella kaupungin työntekijöitä mielivaltaisesti. Siksi äänestin suoran valinnan puolesta, kuten teki valtaosa valtuutetuista.

Tästä päästääkin toiseen teemaan, josta kävin valtuuston puhujapöntöstä sanomassa muutaman sanan.

Noin vuosi sitten muutin Järvenpäähän. Olen kotiutunut erinomaisesti, Järvenpää on täyttänyt kaikki odotukseni.

Ison osan kuluneesta vuodesta olen saanut kunnian istua myös kaupunginvaltuustossa. Tämän myötä olen saanut (lähtien tyhjästä taulusta) tuntea rautaisannoksen kaupungin poliittista keskustelukulttuuria.

Ja hyvät ystävät, se ei hyvältä tunnu.

Kaupunkikehitysjohtajan viran täyttäminen toimikoon esimerkkinä. Kaupunginvaltuutetut toimivat eturintamassa määrittämässä poliittisen keskustelun tasoa. Nyt emme ole asemamme arvoisia.

Monessa tapauksessa valtuuston jäsenet odottavat kuin hyeenat mahdollisuutta iskeä kollegansa kimppuun. Tämä on jotain käsittämätöntä, kaupungin päätöksentekoa halvaannuttavaa myrkkyä ja yksikertaisesti karmeaa käytöstä.

Järvenpään uusi kaupunginjohtaja on juuri aloittamassa työssään. Nyt olisi juuri oikea hetki meistä jokaisen katsoa peiliin ja aloittaa uudenlaisen, terveemmän ja rakentavamman poliittisen keskustelukulttuurin luominen. En ole itsekään syytön, joten otan tämän tavoitteen myös omaksi sydämenasiakseni.