Demokratiajumalan valinta

Ei liene tarvetta mainita erikseen, että on melkoisen jännittävää päästä valtuustosaliin oikeana kaupunginvaltuutettuna. Ottaa paikka (todennäköisesti takarivistä), kirjautua kokousjärjestelmään ja olla demokratian ritari.

Yksi valtuutettu on ehkä pieni osa suuressa rattaassa, mutta se on enemmän kuin suurin osa ihmisistä pääsee ikinä olemaan. Vastuu on myös todellinen.

Voisin jopa veikata, että ajatus kaupunginvaltuutettuna toimimisesta on jännittävämpää kuin itse todellisuus. Todellinen halu vaikuttaa positiivisesti ihmisten arkeen mitataankin silloin, kun eteen tuodaan niitä vähemmän raflaavia asioita. Niitä joihin ei oikein jaksaisi paneutua, kun aurinko paistaa ja grilliherkut odottavat. Onneksi olen lähtökohtaisesti sen verran tylsä tyyppi, että kykyni samaistua kuntabyrokratian harmaisiin koukeroihin on jo valmiiksi hyvällä mallilla.

Järvenpään uusi valtuusto kokoontuu ensimmäiseen kokoukseensa maanantaina 12.6. Esityslistalla on pitkä rivi nimityksiä lähtien valtuuston puheenjohtajasta ja kaupunginhallituksen jäsenistä. Jossain vaiheessa päästään kunnallisen statushierarkian siihen kohtaan, jossa päätetään lautakuntien jäsenistä. Jos demokratian jumalat ovat suotuisat, allekirjoittanut valitaan lasten ja nuorten lautakunnan jäseneksi.

No, vaikka demokratiajumala olisi torkkumassa, ei hätää, demokratian varajumalat eli demarit ovat jo sisäisesti valinneet minut kyseiseen tehtävään.

Kun kotona on kolme päiväkoti-ikäistä lasta, paikka lasten ja nuorten lautakunnassa sopii valtuutetulle kuin Piltti nokkaan. Ei ainakaan voi väittää, että tekisin päätöksiä, jotka ovat irrallisia omasta todellisuudestani.

Lapset, nuoret ja perheet sekä koulutus ja sivistys muodostavat oman henkilökohtaisen poliittisen agendani selkärangan.

Sivistys kuuluu kaikille, siksi Järvenpään kirjastoa tulee puolustaa ja monipuolistaa.

Hyvä päiväkoti tasoittaa tietä koulunpenkille. Siksi varhaiskasvatuksen käyttöasteen tulisi olla korkea.

Kinnariin nousee uusi ja uljas koulu. Tehdään siitä kerralla niin hyvä, että oppilaiden ja opettajien ei tarvitse pelätä homeongelmia. Asiantunteva ja hyvinvoiva opetushenkilöstö on lastemme menestyksen tae. Ei tingitä siitä tippaakaan.

Joka vuosi yli 3000 suomalaista nuorta ei jatka peruskoulun jälkeen mihinkään. Näin he ottavat tukevan askeleen kohti syrjäytymistä. Pidetään huolta, että yksikään järvenpääläinen nuori ei jää tyhjän päälle.

Tekemistä siis riittää, mutta niin sen kuuluu ollakin. Silläkin uhalla, että kuulostan banaalilta ja mielikuvituksettomalta (mitä tietenkin olenkin): On aika kääriä hihat ja alkaa hommiin!

Ole yhteydessä: mikko.laakkonen@jarvenpaa.fi tai twitter.com/mlaakkonen.