Ei liene tarvetta mainita erikseen, että on melkoisen
jännittävää päästä valtuustosaliin oikeana kaupunginvaltuutettuna. Ottaa paikka
(todennäköisesti takarivistä), kirjautua kokousjärjestelmään ja olla
demokratian ritari.
Yksi valtuutettu on ehkä pieni osa suuressa rattaassa, mutta
se on enemmän kuin suurin osa ihmisistä pääsee ikinä olemaan. Vastuu on myös
todellinen.
Voisin jopa veikata, että ajatus kaupunginvaltuutettuna
toimimisesta on jännittävämpää kuin itse todellisuus. Todellinen halu vaikuttaa
positiivisesti ihmisten arkeen mitataankin silloin, kun eteen tuodaan niitä
vähemmän raflaavia asioita. Niitä joihin ei oikein jaksaisi paneutua, kun
aurinko paistaa ja grilliherkut odottavat. Onneksi olen lähtökohtaisesti sen
verran tylsä tyyppi, että kykyni samaistua kuntabyrokratian harmaisiin
koukeroihin on jo valmiiksi hyvällä mallilla.
Järvenpään uusi valtuusto kokoontuu ensimmäiseen
kokoukseensa maanantaina 12.6. Esityslistalla on pitkä rivi nimityksiä lähtien
valtuuston puheenjohtajasta ja kaupunginhallituksen jäsenistä. Jossain
vaiheessa päästään kunnallisen statushierarkian siihen kohtaan, jossa päätetään
lautakuntien jäsenistä. Jos demokratian jumalat ovat suotuisat,
allekirjoittanut valitaan lasten ja nuorten lautakunnan jäseneksi.
No, vaikka demokratiajumala olisi torkkumassa, ei hätää, demokratian
varajumalat eli demarit ovat jo sisäisesti valinneet minut kyseiseen tehtävään.
Kun kotona on kolme päiväkoti-ikäistä lasta, paikka lasten
ja nuorten lautakunnassa sopii valtuutetulle kuin Piltti nokkaan. Ei ainakaan
voi väittää, että tekisin päätöksiä, jotka ovat irrallisia omasta
todellisuudestani.
Lapset, nuoret ja perheet sekä koulutus ja sivistys
muodostavat oman henkilökohtaisen poliittisen agendani selkärangan.
Sivistys kuuluu kaikille, siksi Järvenpään kirjastoa tulee
puolustaa ja monipuolistaa.
Hyvä päiväkoti tasoittaa tietä koulunpenkille. Siksi
varhaiskasvatuksen käyttöasteen tulisi olla korkea.
Kinnariin nousee uusi ja uljas koulu. Tehdään siitä kerralla
niin hyvä, että oppilaiden ja opettajien ei tarvitse pelätä homeongelmia. Asiantunteva
ja hyvinvoiva opetushenkilöstö on lastemme menestyksen tae. Ei tingitä siitä
tippaakaan.
Joka vuosi yli 3000 suomalaista nuorta ei jatka peruskoulun
jälkeen mihinkään. Näin he ottavat tukevan askeleen kohti syrjäytymistä.
Pidetään huolta, että yksikään järvenpääläinen nuori ei jää tyhjän päälle.
Tekemistä siis riittää, mutta niin sen kuuluu ollakin.
Silläkin uhalla, että kuulostan banaalilta ja mielikuvituksettomalta (mitä
tietenkin olenkin): On aika kääriä hihat ja alkaa hommiin!
Ole yhteydessä: mikko.laakkonen@jarvenpaa.fi tai
twitter.com/mlaakkonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti