Millainen on työssäoppimisen tulevaisuus?

Jos hallituksen kaavailemat ammatillisen koulutuksen uudistukset toteutuvat, tulee työpaikalla tapahtuva oppiminen lisääntymään merkittävästi. Uudistus kulkee nimellä koulutussopimus. Kuten olen aiemminkin todennut, on uudistuksessa hyviä ja huonoja puolia.

Joka vuosi tuhannet nuoret eivät perusopetuksen jälkeen jatka missään toisen asteen koulutuksessa. Vielä suurempi porukka keskeyttää ammatilliset opinnot ennen valmistumista. Periaatteessa on tervetullutta, jos heille tarjotaan monipuolinen kattaus keinoja hoitaa opinnot kunnialla loppuun.

Käytäntö voi kuitenkin olla vähemmän ruusuinen. Jo tällä hetkellä olemassa olevat työssäoppimisjaksojen ongelmakohdat eivät ole katoamassa mihinkään. Kun opiskelijamäärät suurenevat ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen kesto kasvaa, on kattaus itse asiassa auki täysin päinvastaiseen. Ongelmat voivat pahentua.

Resurssit ottaa työssäoppija työpaikalle eivät aina ole parhaat mahdolliset. Ei ole aikaa huomioida ja ohjata nuorta, ei tunneta tutkintojen perusteita eikä osata soveltaa työpaikkaa oppimisympäristönä. Jos näitä asioita ei saada toimimaan nykyistä paremmin, on myös tuleva uudistus tuomittu epäonnistumaan.

Toisinaan työpaikalla ei ole edes halua ymmärtää rooliaan nuoren ihmisen ammatillisessa kehittymisessä. Kiinnostus on lähinnä saada palkatonta työvoimaa esim. kesäkausiksi. Tällöin seilataan todella synkillä vesillä: Vastuutonta ja nuoresta piittaamatonta hyväksikäyttöä.

Työssäoppijan ohjaus on menestyneen työssäoppimisjakson ytimessä. Ohjaus on usein monenkirjavaa. Yksi - yleensä esimiesasemassa oleva - henkilö on virallinen työpaikkaohjaaja, mutta  käytännössä ohjauksesta vastaa se, kuka sattuu olemaan työpaikalla samaan aikaan työssäoppijan kanssa.

Ohjaus tehdään oman työn ohessa (usein kiireessä) ja ilman asiantuntemusta. Pahimmillaan työssäoppija jää tekemään monotonista tai itseään toistavaa työtä koko jakson ajaksi. Tutkinnon perusteet jäävät unholaan. Kuvaus on toki inhorealistinen, mutta ikävä kyllä ei täysin epärealistinen.

Tällä hetkellä on täysin epäselvää, miten maan hallituksen visioissa vastuut jakaantuvat ja miten laadunvarmistus toimii. Ylätason vastuu opiskelijasta on koulutuksen järjestäjällä, mutta missä on ns. kenttätason vastuu? Onko vastuullinen ohjaaja oppilaitoksen ja työpaikan edustaja? Kuka vastaa siitä, että työpaikka on pidempiaikaiseen opiskeluun pedagogisesti toimiva oppimisympäristö?

Lisäksi olisi järkevää pohtia myös työpaikalla tapahtuvan oppimisen maksimimäärää. Hallitus ei tietoisesti ole halunnut asettaa tälle minkäänlaista kattoa. Periaatteessa vaikka koko tutkinto pitäisi voida suorittaa työpaikalla koulutussopimuksen kautta.

Samaan aikaan koulutusjärjestelmässämme on opiskelumuotona myös oppisopimuskoulutus. Edessä on aito mahdollisuus siihen, että yhdellä työpaikalla on kaksi opiskelijaa suorittamassa samaa tutkintoa. Toinen oppisopimuspohjaisesti eli työsuhteessa ja palkallisesti, toinen koulutussopimuksen kautta ilman työsuhdetta tai palkkaa.

Ammattiliitot ovatkin esittäneet, että esimerkiksi yli puoli vuotta kestävä koulutussopimus tuli muuttaa oppisopimukseksi. Myös työ- ja elinkeinoministeriö on osoittanut huolensa siitä, että ylipitkät työssäoppimisjaksot voivat helposti muuttua käytännössä palkattomaksi työksi.

Hallitukselle pitää aidosti antaa kiitosta halusta uudistaa ammatillisen koulutuksen natisevia rakenteita. Fokus pitää nyt pitää opiskelijassa. Siinä kiilusilmäisessä, elämänjanoisessa nuoressa, joka ottaa ensi askeliaan kohti itsenäistymistä. Kun kaikki osapuolet - oppilaitos, yritys ja nuori - muistavat ja ymmärtävät vastuunsa, voi hallituksen koulutussopimus onnistua.

Haaste on kuitenkin valtava. Ammattiliitot tulevat varmasti tekemään osansa laadukkaan työelämän ja työssäoppimisen puolesta.

Ole yhteydessä: m.e.laakkonen@gmail.com tai twitter.com/mlaakkonen.