Pari sanaa ammattiliitoista ja Järvenpään elinkeinoelämästä

Olen töissä koulutuspoliittisena asiantuntijana Suomen suurimmassa ammattiliitossa Palvelualojen ammattiliitto PAMissa. Olen siis keskellä Hakaniemen parjattua ay-linnaketta.

Liittoja syytetään milloin mistäkin - pääsääntöisesti ansiotta. Suomalaiset ammattiliitot ovat kautta aikain olleet vastuullisia ja yhteistyökykyisiä sopimusyhteiskunnan rakentajia.

Kun Suomen kokonaisetu on sitä vaatinut, on palkkatavoitteista joustettu. Taannoisen kilpailukykysopimuksen myötä palkkoja jopa laskettiin. Kiky on muuten sopimus, jota ei taatusti olisi saatu sovittua missään muualla kuin Pohjoismaissa. Kaikissa muissa maailmankolkissa ay-liike on radikaalimpi, huomattavasti haluttomampi kompromisseihin työnantajien kanssa. Suomessa kompromissihaluttomampi osapuoli on tällä hetkellä työnantajat.

Voin vilpittömästi sanoa, että nukun yöni hyvin, kun kehitän työkseni pienipalkkaisten palvelualojen työntekijöiden osaamista ja työllistymisedellytyksiä.

Samoin voin sanoa, että liitot ovat mainettaan huomattavasti maltillisempia ja harkitsevampia toimijoita. Kliseiset mielikuvat ovat vääriä. Ay-aktiivin perikuva ei enää ole saavutettuja etuja puolustava teollisuuden rautakoura, vaan osa-aikainen kaupan kassa, joka yrittää tulla toimeen ja elättää perhettään, tai aliresurssoitu julkisen sektorin opettaja, joka burnoutissa hoitaa 35 oppilaan luokkaa. He eivät ole liiton aktiiveja pitääkseen yllä leveää elämää, vaan pärjätäkseen arjessa ja tehdäkseen työnsä hyvin.

Kuntapäättäjänä en aio kääntää selkääni järjestäytyneille työntekijöille - kuten en käännä myöskään Järvenpään elinkeino- ja yrityselämälle. On sekä julkisen että yksityisen sektorin etu, että Järvenpäässä toimii monipuolinen ja elinvoinainen yrityskenttä. Näin syntyy työpaikkoja ja verotuloja. Vaikka ajan henki suosii vastakkainasettelua, ovat työntekijöiden ja yritysten edut usein yhteneväiset.

Ole yhteydessä: m.e.laakkonen@gmail.com tai twitter.com/mlaakkonen.