Olen töissä
koulutuspoliittisena asiantuntijana Suomen suurimmassa ammattiliitossa
Palvelualojen ammattiliitto PAMissa. Olen siis keskellä Hakaniemen parjattua
ay-linnaketta.
Liittoja
syytetään milloin mistäkin - pääsääntöisesti ansiotta. Suomalaiset ammattiliitot
ovat kautta aikain olleet vastuullisia ja yhteistyökykyisiä sopimusyhteiskunnan
rakentajia.
Kun Suomen
kokonaisetu on sitä vaatinut, on palkkatavoitteista joustettu. Taannoisen
kilpailukykysopimuksen myötä palkkoja jopa laskettiin. Kiky on muuten sopimus,
jota ei taatusti olisi saatu sovittua missään muualla kuin Pohjoismaissa.
Kaikissa muissa maailmankolkissa ay-liike on radikaalimpi, huomattavasti
haluttomampi kompromisseihin työnantajien kanssa. Suomessa
kompromissihaluttomampi osapuoli on tällä hetkellä työnantajat.
Voin
vilpittömästi sanoa, että nukun yöni hyvin, kun kehitän työkseni pienipalkkaisten
palvelualojen työntekijöiden osaamista ja työllistymisedellytyksiä.
Samoin voin
sanoa, että liitot ovat mainettaan huomattavasti maltillisempia ja
harkitsevampia toimijoita. Kliseiset mielikuvat ovat vääriä. Ay-aktiivin
perikuva ei enää ole saavutettuja etuja puolustava teollisuuden rautakoura,
vaan osa-aikainen kaupan kassa, joka yrittää tulla toimeen ja elättää
perhettään, tai aliresurssoitu julkisen sektorin opettaja, joka burnoutissa
hoitaa 35 oppilaan luokkaa. He eivät ole liiton aktiiveja pitääkseen yllä
leveää elämää, vaan pärjätäkseen arjessa ja tehdäkseen työnsä hyvin.
Kuntapäättäjänä
en aio kääntää selkääni järjestäytyneille työntekijöille - kuten en käännä
myöskään Järvenpään elinkeino- ja yrityselämälle. On sekä julkisen että
yksityisen sektorin etu, että Järvenpäässä toimii monipuolinen ja elinvoinainen
yrityskenttä. Näin syntyy työpaikkoja ja verotuloja. Vaikka ajan henki suosii
vastakkainasettelua, ovat työntekijöiden ja yritysten edut usein yhteneväiset.
Ole
yhteydessä: m.e.laakkonen@gmail.com tai twitter.com/mlaakkonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti