Työskentelen koulutuspoliittisena asiantuntijana Suomen suurimmassa ammattiliitossa Palvelualojen ammattiliitto PAMissa. Olen aika tavalla keskellä Hakaniemen parjattua ay-linnaketta.
Kun tätä linnaketta katsoo hieman tarkemmin, huomaa sen muurilla seisovan palvelualojen tai julkisen sektorin naistyöntekijän.
Tämän päivän ay-aktiivin perikuva on nimittäin pienituloinen nainen: Osa-aikainen kaupan kassa, joka yrittää tulla toimeen ja elättää perhettään. Tai aliresurssoitu julkisen sektorin opettaja, joka burnoutissa hoitaa 35 oppilaan luokkaa. He eivät ole liiton aktiiveja pitääkseen yllä leveää elämää, vaan pärjätäkseen arjessa ja tehdäkseen työnsä hyvin.
Luojan kiitos, että he ovat olemassa! Nukun yöni todella hyvin, kun puolustan heikoimmassa asemassa olevien työntekijöiden mahdollisuuksia koulutukseen ja osaamisensa kehittämiseen. Se on myös fiksua politiikkaa.
Kuntapäättäjänä en aio jatkossakaan kääntää selkääni järjestäytyneille työntekijöille - kuten en käännä myöskään Järvenpään elinkeino- ja yrityselämälle. On sekä julkisen että yksityisen sektorin etu, että Järvenpäässä toimii monipuolinen ja elinvoimainen yrityskenttä. Näin syntyy työpaikkoja ja verotuloja.
Ajan henki suosii vääränlaista vastakkainasettelua. Reipas debatti on hieno asia, mutta metsään mennään, kun vastustamisesta tulee itseisarvo. Sivistynyt ihminen kykenee itserefletioon ja tarpeen tullen kyseenalaistaa omat käsityksensä - toisen kuunteleminen on rakentavan yhteiskunnallisen keskustelun ehdoton minimivaade.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti