Olen lapsesta asti tottunut käymään kirjastossa. Se on edelleenkin lempipaikkojani ja todennäköisesti eniten käyttämäni kunnallinen palvelu.
Kirjastot ovat epäilemättä murroksessa. Vaikka paperisten sivujen kääntely onkin hienoa, myönnän samaan aikaan hypänneeni myös digikirjojen maailmaan. Digi- ja äänikirjojen osalta markkinat tarjoavat useita alustavaihtoehtoja, jotka ainakin oman kokemukseni mukaan toimivat suhteellisen hyvin - toki jonkinlaista maksua vastaan. Kirjat ilmestyvät palveluun samaan aikaan kuin kirjaston hyllylle.
Onko siis pelkona, että kovalla työllä luotu kirjastolaitos hiipuu ja kuihtuu digitalisaation paineessa? Kuoleeko asiakkaalle maksuton julkinen palvelu, kun yksityinen vaihtoehto kilaa käyttömukavuudellaan ohi? Vastaavaa on nähty julkisten palvelujen osalta ennenkin.
Digitalisaatio on voima, jota ei voi eikä kannata pyrkiä pysäyttämään. On totta, että sillä on vaikutuksia. Mutta kuten lähes kaikkialla, mihin digitalisaation disruptiivinen voima yltää, myös kirjastojen osalta pallo on ennen kaikkea niiden omassa kädessä. Osaanko tunnistaa muuttuvan maailman ja kehittyä sen mukana?
Onneksi kirjastot elävät ajassa. Omien E-aineistojen lisäksi tarjolla on laaja kattaus yksilön henkistä ja fyysistä kehittymistä ja hyvinvointia tukevia välineitä. Kirjasto ei ole jämähtänyt musteeseen paperilla.
Ei pidä myöskään unohtaa, että kirjastojen työntekijät ovat tiedonhallinnan, -käsittelyn ja -soveltamisen ammattilaisia. Onko mielessäni epämääräinen ideanraakile, jota pitäisi jalostaa timanttiseksi innovaatioksi? Käänny kirjaston informaatikon puoleen. Hän tarjoaa sellaista vuorovaikutuksellista sparrausta pitkin tiedon valtatietä, johon digipalvelut eivät vielä kykene.
Ei siis ole tarvetta kantaa liian suurta huolta kirjastojen tulevaisuudesta. Kuten hyvään yhteiskunnalliseen kehitykseen kuuluu, julkinen ja yksityinen sektori täydentävät toisiaan, mutta samalla kummallakaan ei ole varaa kyyhöttää poterossaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti