Hyvässä porukassa oppii parhaiten

Teksi on alunperin julkaistu 19.12. Siltasaaren valopäät -blogissa.

Halusimme tai emme, työpaikalla tapahtuvan ammatillisen oppimisen lisääntyminen vaikuttaa meistä moneen. 

Luonnollisesti vastuu työpaikan kehittämisestä toimivaksi oppimisympäristöksi ei ole kaikilla sama, mutta itseään on vaikea ulkoistaa täysin. Vähin, mitä voi tehdä, on olla vaikeuttamatta nuoren oppijan taivalta työpaikalla.

Tutkimusten mukaan oppiminen tapahtuu paremmin, kun oppija tuntee olevansa osa ympäröivää yhteisöä. Rivityöntekijän ystävällinen tervehdys kahvihuoneessa ja muutama kannustava sana puhumattakaan ymmärtävästä asenteesta vielä oppivan nuoren ammatillisia rajoitteita kohtaan voivat olla ratkaisevia tekijöitä. 

Nuori kokee olevansa hyväksytty osa työporukkaa, vaikka onkin vasta oppimassa ammatin saloja. Näin hän motivoituu ja alkaa oppia tehokkaammin. Inhimillisen otteen vaikutusta ei pidä aliarvioida.

Luottamusmies ja työpaikkaohjaaja ovat oppijan portti työyhteisöön. Heidän rinnallaan nuoren oppijan on helpompi astella työpaikalle näyttämään, että hänessä on potentiaalia alan ammattilaiseksi ja vastuunkantajaksi. Myös portinvartijoiden vastuu on suuri.

Ymmärrän täysin, että esimerkiksi ylityöllistetyt luottamusmiehet eivät koe lisääntyvää työssäoppijoiden määrää pelkästään positiivisena asiana. Tästä syystä sekä työpaikkojen että valtiovallan tulisi asettaa panoksia siihen, että työpaikoilla on kunnon resurssit toimia uudenlaisena oppimisympäristönä. 

Unohtaa ei pidä myöskään opettajia. Ilman heidän pedagogista asiantuntijuuttaan työpaikka ei taivu luovaksi ja monipuoliseksi oppimisympäristöksi. Nykypäivän työelämä voi kuitenkin olla monelle opettajalle vieras. Tästä syystä myös he tarvitsevat tukea ja omia työelämääntutustumisjaksoja.

Maan nykyinen hallitus leikkasi ammatillisen koulutuksen rahoitusta armottomasti. Olen edelleen äärimmäisen skeptinen sen suhteen, että ammatillisen koulutuksen reformi – vaikka ei kaikin puolin täysin kelvoton uudistus olekaan – kykenee oikeasti tuottamaan toivottuja säästöjä. 

Todennäköisesti seuraava hallitus joutuu paikkamaan nykyisen leikkauslinjan seurauksia. Ja kun se tehdään, olisi työpaikkojen kehittäminen ammatillisen koulutuksen oppimisympäristönä juuri oikea kohde.

Kohti pohjaa

Teksti on Keski-Uudenmaan lukijapalstalla ti 5.12.2017

Kansanedustaja Eero Lehti (kok.) kirjoittaa (K-U 1.12.2017) mielenkiintoisesti suomalaisten työmarkkinoiden rakenteista. Ikävä kyllä kansanedustaja ei vaikuta täysin ymmärtäneen esittämiensä uudistusten seurauksia.

Lehden ihailema Hartz-reformi on luonut Saksaan ennenäkemättömän työssäkäyvien köyhien massan. He ovat ihmisiä, jotka tekevät kahta tai jopa kolmea alhaisen tuottavuuden työtä, mutta eivät silti saa töistään säällistä toimeentuloa. Erityisesti kärsivät kouluttamattomat, yksinhuoltajat, vanhukset ja erityistä tukea tarvitsevat työntekijät.

On absurdia, että kansanedustajan eksplisiittinen tavoite on luoda työmarkkinat, jossa työntekijät eivät tule toimeen työllään ja jossa olisi lähtökohtaisesti julkisen sektorin tehtävä paikata aukot toimeentulossa. Tällaista mallia kutsutaan tulonsiirroksi heikosti tuottaville yrityksille, millä taas on vakavasti yritysten kilpailutilannetta vääristävä vaikutus.

Sama kilpailua vääristävä vaikutus olisi myös yleissitovuuden heikentämisellä. Reilussa kilpailuasetelmassa vallitsee luova tuho. Yksikään yritys ei pärjää ilman innovaatioita ja panostuksia kehitystyöhön. Näin toimii markkinatalous. Yleissitovuuden poistaminen nimenomaan vähentäisi yritysten halua kehittyä. 

Haluammeko yhteiskunnan, jossa merkittävin kilpailuetu syntyy työehtojen heikentämisestä? Suunta on kohti pohjaa. Kyse on vain siitä, kuka ehtii sinne ensimmäisenä.

Vai haluammeko yhteiskunnan, jossa tuottavuuteen ja innovaatioihin panostavat yritykset menestyvät reilun ja tasavertaisen kilpailun vallitessa? Silloin suunta on huipulle.

Yksikään maa ei pidemmän päälle pärjää ilman tuottavuuden kasvua ja kansalaisten tasaisesti nousevaa osaamis- ja koulutustasoa. Näin saavutetaan hyvän kierre, jossa työllisyysaste nousee ja innovatiiviset ja kasvuhakuiset yritykset menestyvät. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista ilman julkisia panostuksia koulutukseen; asia joka on vaikuttaa maan nykyhallitukselta unohtuneen.

Yhdestä asiasta olen kansanedustajan kanssa samaa mieltä: paikallinen ja yritystasoinen sopiminen tulee lisääntymään. Lehdeltä tosin unohtuu, että paikallinen sopiminen on jo nyt hyvin yleistä. Kyseessä ei ole uhka, vaan mahdollisuus, joka on nimenomaan parempi tehdä yleissitovuuden puitteissa.

Mikko Laakkonen

Koulutuspoliittinen asiantuntija

Palvelualojen ammattiliitto PAM

Järvenpään kaupunginvaltuutettu (sd.)

Palkkiosäännön päivittäminen oli perusteltua

Yleensä mainio paikallislehtemme Keski-Uusimaa ehti jo tänään (24.10.) uutisoida, että Järvenpään eilisessä kaupunginvaltuuston kokouksessa tehty palkkiosäännön uudistus aloitettiin ”kaikessa hiljaisuudessa heti vaalien jälkeen”. 

Mielestäni toimielinten palkkiosäännön uudistaminen tehtiin kaiken kaikkiaan varsin tyylikkäästi ja avoimesti. Muodostettiin palkkiosääntötoimikunta ja kaikilla valtuustoryhmillä oli mahdollisuus osallistua valmisteluun.

Miksi palkkiosäännön uudistus sitten oli tarpeellinen juuri tässä kohtaa?

Koska edellinen valtuusto ei asiaa hoitanut. Optimaalista olisi, että kauttaan lopettava valtuusto päivittäisi kaupungin toimielinten palkkiosäännön seuraavaa valtuustoa varten. Palkkiot ja ansionmenetyskorvaukset mahdollistavat osaltaan sen, että jokainen kuntalainen tulotasoon katsomatta voi sujuvasti toimia kuntapäättäjänä.

Olla uudistamatta säännöstöä tasaisin väliajoin on kuin sanoa, että köyhien ja sairaiden on parempi pysyä poissa päätöksenteosta.

Jos joku sitten ei tarvitse korotettua palkkiotaan, sen rahan voi antaa vaikka hyväntekeväisyyteen. Kohteita löytyy ja kunnan talous ei siitä kärsi.

Itse äänestin palkkiosääntötoimikunnan pohjan puolesta, kuten selkeä enemmistö valtuutetuista. Järvenpää on jatkossakin kaupunki, jossa myös pienituloiset ovat tervetulleita osaksi kuntademokratiaa.

Nuori oppija työpaikalla

Kolumni julkaistiin Keski-Uusimaa-lehdessä 17.10.2017

Joka vuosi tuhannet ammattiin opiskelevat nuoret tekevät työssäoppimisjaksoja. Työpaikalla tapahtuva oppiminen on oleellinen osa ammatillisia opintoja. Usein työnantajat tekevät rekrytointipäätöksiä näiden jaksojen perusteella. 

Hallitus lähti osana ammatillisen koulutuksen reformia uudistamaan ammattiin opiskelevien työssäoppimisjaksoja. Käytännössä koko perinteinen ”työssäoppiminen” jää historiaan.

Vuoden alusta (oppisopimuskoulutusta lukuun ottamatta) kaikki työpaikalla tapahtuva ammatillinen oppiminen toteutetaan uuden koulutussopimusmallin kautta. Yhä suurempi osa ammatillisia opintoja tulisi näin suorittaa työpaikoilla. Taustalla ovat hallituksen koulutusleikkaukset.

Nuoren oppijan asema työpaikalla on usein hatara. Kun hallituksen tavoite on lisätä työpaikalla (ilman työsuhdetta) tapahtuvaa oppimista, on nykyongelmilla potentiaali moninkertaistua.

Toisaalta joka vuosi kolmisen tuhatta peruskoulun päättänyttä nuorta ei jatka missään opinnoissa. He jäävät tyhjän päälle. Yleensä kouluallergikoille paras tapa oppia on työn kautta.

Koulutussopimusmallille on syytä antaa mahdollisuus, mutta se vaatii myös panostuksia, ei vain leikkauksia.

Nyrkkisääntö hyvään työssäoppimiseen on seuraava: Oppija, työnantaja ja koulutuksen järjestäjä muistavat roolinsa ja kommunikoivat keskenään. Kun joku unohtaa omat vastuunsa ja velvollisuutensa tai tieto työssäoppimisen etenemisestä ei kulje, hommalla on merkittävästi suurempi riski mennä metsään.

Myös kuntapäättäjillä on oma roolinsa. Haluammeko uudistuksen onnistuvat, vaikka tunnistamme riskit? Miten luomme puitteet onnistumiselle?

Jotta käytännön työelämä voi toimia oppimisympäristöinä, tarvitsemme monipuolisen yrityskentän. Uudistuksen ensiaallossa suurin vastuu onkin vieritetty – kenties kohtuuttomasti – työnantajille. Jos työnantajilla ei ole resursseja tai motivaatiota ottaa suurempia määriä nuoria ammattiin opiskelevia suojiinsa, uudistuksen tavoitteet valuvat varmasti hukkaan.

Sitä ei kannata toivoa, vaikka ei Sipilän hallitusta symppaisikaan.

Mikko Laakkonen

Kirjoittaja on koulutuspoliittinen asiantuntija ja Järvenpään kaupunginvaltuutettu (sd.).

Valtuustopuhe 28.8.2017

Puhe pidettiin Järvenpään kaupunginvaltuuston kokouksessa ma 28.8. esityslistan kohdassa 35 Kaupunginjohtajan alustava kehys vuosille 2018-2022.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä ystävät!

Tämä on ensimmäinen kertani puhumassa valtuuston edessä, tämä on ilo ja kunnia.

Viime viikolla julistetiin valtakunnallinen koulurauha. Koulurauhan tarkoitus on, että ketään kiusata, ettei kukaan jäisi yksin, kaikki otetaan mukaan ja jokainen oppilas on tärkeä kouluyhteisön jäsen.

Jotta koulurauha ei jää Järvenpäässä vain puheeksi vailla sisältöä, tulee sen ylläpitoon allokoida lähivuosina asialliset resurssit. Oppilaiden ja henkilöstön hyvinvointi, turvallisuus ja jaksaminen ovat siitä kiinni. Näin rakennetaan aidosti tämän kaupungin tulevaisuutta. Tämä on myös hyvä strateginen tavoite.

Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa Järvenpäästä löytyy koululaisia, jotka pelkäävät mennä kouluun kiusaamisen, fyysisen tai henkisen uhan vuoksi. Kaikki me ymmärrämme, että tällainen tilanne ei ole lapsiperheitä houkuttelevan sivistyskaupungin tavoitteiden mukaista.

Ymmärrän hyvin, että tänä päivänä merkittävä osa esimerkiksi kiusaamisesta tapahtuu muualla kuin fyysisessä koulurakennuksessa (oli se sitten koulumatkoilla tai virtuaalisesti). Sitä suuremmalla syyllä  tulee pitää kiinni tietyistä perusasioista: koulu on lapselle aina turvallinen toimintaympäristö, johon hän menee mielellään. Suomalainen opetushenkilöstö on myös maailman parasta. He ansaitsevat sen, että heidän toiminnallaan on arvoisensa puitteet.

Tässä lähetekeskustelussa haluan tuoda esiin, että meidän pitää asettaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen sellaiset resurssit, että kukaan ei tunne uhkaa mennessään kouluun, erityisoppilaat saavat tarvitsemansa tuen jokaisessa luokassa, ja että uuden oppiminen on aidosti ilo ja jokainen lapsi on samalla viivalla katsomassa tulevaisuuteen luottavaisin mielin ja itseensä uskoen. 

Kiitos!

Arjen turvallisuus on lapsen perusoikeus

No, toki se on sitä aikuisellekin, mutta lapsi on alttiimpi erilaisille elämän turvattomuuksille. Siksi lapsiin ja nuoriin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Turun tragedia on luonnollisesti nostanut teeman turvallisesta elinympäristöstä uudelle tasolle. Lopulta arjen turvallisuus on perusoikeus joka tilanteessa.

Järvenpään kaupunginvaltuutettuna sekä lasten ja nuorten lautakunnan jäsenenä itselläni on mahdollisuus ja velvollisuus olla vaikuttamassa lasten turvallisuuteen ja hyvinvointiin kaupungissamme. Kyse on vastuutehtävästä. En ole vielä tavannut vanhempaa, joka ei ottaisi oman lapsensa turvallisuutta vakavasti. Jokainen huolestunut vanhempi on oikeutettu siihen, että myös kaupunki ottaa hänen huolensa vakavasti. 

Itselläni on kolme alle kouluikäistä lasta, joten aihe on luonnollisella tavalla lähellä sydäntäni. Näen lasten ja nuorten turvallisuuden laajassa mielessä. On päivän selvää, että yhdenkään lapsen tai nuoren ei pidä joutua pelkäämään fyysisen turvallisuutensa puolesta missään tilanteessa: pyörätiet ovat kunnossa, suojatiet turvallisia, pimeällä uskaltaa kävellä, koulussa ei kiusata. 

Koulukiusaaminen on erityinen huoli, sillä lapsen on mentävä kouluun joka tapauksessa. Kuvittele, miltä itsestäsi tuntuisi mennä töihin päivittäin peläten haukkumista, vähättelyä ja fyysistä väkivaltaa?

Ja turvallisuus ei jää vain tähän. Miten luodaan ympäristö, jossa lapsi tuntee olonsa turvalliseksi myös henkisesti? Että hän voi luottaa tulevaisuuteensa? Kasvaa täyteen potentiaaliinsa uskoen itseensä? Että lapsi tietää, että hänestä pidetään huolta ja annetaan olla lapsi? Että häntä ei nujerreta vaan kannustetaan.

Jokainen perhe on yksilöllinen, mutta kyse on myös yhteisöllisyydestä. Haluammeko olla huolehtimassa lähimmäisistämme? Vanha sanonta koko kylästä lapsen kasvattajana ei ole aivan huuhaata. 

Yhteisöllisyys ja toisista huolenpitäminen ei automaattisesti vaadi vahvaa valtiota ja julkista holhousta, mutta toimiva hyvinvointivaltio voi olla keino toteuttaa yhteisöllisiä tavoitteita. Maksan mielelläni kunnallisveroa, kun tiedän, että rahani käytetään laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamiseen. Ja en pane ollenkaan pahakseni, jos verorahoistani hyötyy myös joku toinen perhe. 

Lasten ja nuorten hyvinvointi Järvenpäässä on meidän jokaisen asia. Pidetään huolta julkisista palveluista - ja pidetään huolta toisistamme. 

Ole yhteydessä:

mikko.laakkonen@jarvenpaa.fi

facebook.com/laakkonenmikk/

twitter.com/mlaakkonen

Amisreformi lyö painetta työpaikoille

Teksti julkaistu 4.7. Keski-Uusimaa-lehden lukijapalstalla

Keski-Uusimaa (3.7.) kirjoitti ansiokkaasti ammatillisen koulutuksen reformin toteutumisesta. Amisreformi pitää sisällään monia kannatettavia elementtejä: mm. henkilökohtaiset opintopolut, byrokratian keventämisen, pöhöttyneen tutkintorakenteen keventämisen ja linjakkaammat tutkinnot.

Reformin ytimessä on myös ajatus siitä, että ammatillisen oppimisen painopiste siirtyy pois oppilaitoksesta kohti työpaikkoja. Ikävä kyllä tähän liittyen reformi jää hampaattomaksi. Se ei tuo ratkaisuja jo olemassa oleviin työssäoppimisen polttaviin ongelmiin: Mikä on työssäoppijan asema työpaikalla, onko nuorella oppijalla asiantunteva ohjaaja, saavutetaanko oppimistavoitteet, mitkä ovat työpaikan resurssit? Ongelmat voivat entisestään kasvaa, kun työpaikalla tapahtuvan oppimisen volyymit kasvavat.

Samalla hallitus asettaa valtavan paineen suomalaisen työelämän harteille. Reformin oli tarkoitus oikeuttaa hallituksen toteuttamat valtavat ammatillisen koulutuksen taloudelliset leikkaukset. Jos työnantajat myös Keski-Uudellamaalla eivät nykyistä laajemmin koe, että työssäoppijoihin panostaminen on vaivan arvoista, reformin tavoitteita ei saavuteta - eikä säästötavoitteisiin päästä.

Ratkaisun avain on työelämän ja ammatillisen koulutuksen jatkuva yhteistyö: Työnantajat, palkansaajat, kuntapäättäjät ja oppilaitokset voivat yhdessä varmistaa, että suomalainen ammatillinen osaaminen pysyy maailman huippuna myös reformin jälkeen. 

Mikko Laakkonen

Koulutuspoliittinen asiantuntija

Kaupunginvaltuutettu (sd.)

Järvenpää