Valtuustopuhe 28.8.2017

Puhe pidettiin Järvenpään kaupunginvaltuuston kokouksessa ma 28.8. esityslistan kohdassa 35 Kaupunginjohtajan alustava kehys vuosille 2018-2022.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä ystävät!

Tämä on ensimmäinen kertani puhumassa valtuuston edessä, tämä on ilo ja kunnia.

Viime viikolla julistetiin valtakunnallinen koulurauha. Koulurauhan tarkoitus on, että ketään kiusata, ettei kukaan jäisi yksin, kaikki otetaan mukaan ja jokainen oppilas on tärkeä kouluyhteisön jäsen.

Jotta koulurauha ei jää Järvenpäässä vain puheeksi vailla sisältöä, tulee sen ylläpitoon allokoida lähivuosina asialliset resurssit. Oppilaiden ja henkilöstön hyvinvointi, turvallisuus ja jaksaminen ovat siitä kiinni. Näin rakennetaan aidosti tämän kaupungin tulevaisuutta. Tämä on myös hyvä strateginen tavoite.

Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa Järvenpäästä löytyy koululaisia, jotka pelkäävät mennä kouluun kiusaamisen, fyysisen tai henkisen uhan vuoksi. Kaikki me ymmärrämme, että tällainen tilanne ei ole lapsiperheitä houkuttelevan sivistyskaupungin tavoitteiden mukaista.

Ymmärrän hyvin, että tänä päivänä merkittävä osa esimerkiksi kiusaamisesta tapahtuu muualla kuin fyysisessä koulurakennuksessa (oli se sitten koulumatkoilla tai virtuaalisesti). Sitä suuremmalla syyllä  tulee pitää kiinni tietyistä perusasioista: koulu on lapselle aina turvallinen toimintaympäristö, johon hän menee mielellään. Suomalainen opetushenkilöstö on myös maailman parasta. He ansaitsevat sen, että heidän toiminnallaan on arvoisensa puitteet.

Tässä lähetekeskustelussa haluan tuoda esiin, että meidän pitää asettaa lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen sellaiset resurssit, että kukaan ei tunne uhkaa mennessään kouluun, erityisoppilaat saavat tarvitsemansa tuen jokaisessa luokassa, ja että uuden oppiminen on aidosti ilo ja jokainen lapsi on samalla viivalla katsomassa tulevaisuuteen luottavaisin mielin ja itseensä uskoen. 

Kiitos!

Arjen turvallisuus on lapsen perusoikeus

No, toki se on sitä aikuisellekin, mutta lapsi on alttiimpi erilaisille elämän turvattomuuksille. Siksi lapsiin ja nuoriin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Turun tragedia on luonnollisesti nostanut teeman turvallisesta elinympäristöstä uudelle tasolle. Lopulta arjen turvallisuus on perusoikeus joka tilanteessa.

Järvenpään kaupunginvaltuutettuna sekä lasten ja nuorten lautakunnan jäsenenä itselläni on mahdollisuus ja velvollisuus olla vaikuttamassa lasten turvallisuuteen ja hyvinvointiin kaupungissamme. Kyse on vastuutehtävästä. En ole vielä tavannut vanhempaa, joka ei ottaisi oman lapsensa turvallisuutta vakavasti. Jokainen huolestunut vanhempi on oikeutettu siihen, että myös kaupunki ottaa hänen huolensa vakavasti. 

Itselläni on kolme alle kouluikäistä lasta, joten aihe on luonnollisella tavalla lähellä sydäntäni. Näen lasten ja nuorten turvallisuuden laajassa mielessä. On päivän selvää, että yhdenkään lapsen tai nuoren ei pidä joutua pelkäämään fyysisen turvallisuutensa puolesta missään tilanteessa: pyörätiet ovat kunnossa, suojatiet turvallisia, pimeällä uskaltaa kävellä, koulussa ei kiusata. 

Koulukiusaaminen on erityinen huoli, sillä lapsen on mentävä kouluun joka tapauksessa. Kuvittele, miltä itsestäsi tuntuisi mennä töihin päivittäin peläten haukkumista, vähättelyä ja fyysistä väkivaltaa?

Ja turvallisuus ei jää vain tähän. Miten luodaan ympäristö, jossa lapsi tuntee olonsa turvalliseksi myös henkisesti? Että hän voi luottaa tulevaisuuteensa? Kasvaa täyteen potentiaaliinsa uskoen itseensä? Että lapsi tietää, että hänestä pidetään huolta ja annetaan olla lapsi? Että häntä ei nujerreta vaan kannustetaan.

Jokainen perhe on yksilöllinen, mutta kyse on myös yhteisöllisyydestä. Haluammeko olla huolehtimassa lähimmäisistämme? Vanha sanonta koko kylästä lapsen kasvattajana ei ole aivan huuhaata. 

Yhteisöllisyys ja toisista huolenpitäminen ei automaattisesti vaadi vahvaa valtiota ja julkista holhousta, mutta toimiva hyvinvointivaltio voi olla keino toteuttaa yhteisöllisiä tavoitteita. Maksan mielelläni kunnallisveroa, kun tiedän, että rahani käytetään laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamiseen. Ja en pane ollenkaan pahakseni, jos verorahoistani hyötyy myös joku toinen perhe. 

Lasten ja nuorten hyvinvointi Järvenpäässä on meidän jokaisen asia. Pidetään huolta julkisista palveluista - ja pidetään huolta toisistamme. 

Ole yhteydessä:

mikko.laakkonen@jarvenpaa.fi

facebook.com/laakkonenmikk/

twitter.com/mlaakkonen

Amisreformi lyö painetta työpaikoille

Teksti julkaistu 4.7. Keski-Uusimaa-lehden lukijapalstalla

Keski-Uusimaa (3.7.) kirjoitti ansiokkaasti ammatillisen koulutuksen reformin toteutumisesta. Amisreformi pitää sisällään monia kannatettavia elementtejä: mm. henkilökohtaiset opintopolut, byrokratian keventämisen, pöhöttyneen tutkintorakenteen keventämisen ja linjakkaammat tutkinnot.

Reformin ytimessä on myös ajatus siitä, että ammatillisen oppimisen painopiste siirtyy pois oppilaitoksesta kohti työpaikkoja. Ikävä kyllä tähän liittyen reformi jää hampaattomaksi. Se ei tuo ratkaisuja jo olemassa oleviin työssäoppimisen polttaviin ongelmiin: Mikä on työssäoppijan asema työpaikalla, onko nuorella oppijalla asiantunteva ohjaaja, saavutetaanko oppimistavoitteet, mitkä ovat työpaikan resurssit? Ongelmat voivat entisestään kasvaa, kun työpaikalla tapahtuvan oppimisen volyymit kasvavat.

Samalla hallitus asettaa valtavan paineen suomalaisen työelämän harteille. Reformin oli tarkoitus oikeuttaa hallituksen toteuttamat valtavat ammatillisen koulutuksen taloudelliset leikkaukset. Jos työnantajat myös Keski-Uudellamaalla eivät nykyistä laajemmin koe, että työssäoppijoihin panostaminen on vaivan arvoista, reformin tavoitteita ei saavuteta - eikä säästötavoitteisiin päästä.

Ratkaisun avain on työelämän ja ammatillisen koulutuksen jatkuva yhteistyö: Työnantajat, palkansaajat, kuntapäättäjät ja oppilaitokset voivat yhdessä varmistaa, että suomalainen ammatillinen osaaminen pysyy maailman huippuna myös reformin jälkeen. 

Mikko Laakkonen

Koulutuspoliittinen asiantuntija

Kaupunginvaltuutettu (sd.)

Järvenpää

Politiikka voi olla kyynisyyden vastavoima

Järvenpään kaupunginvaltuuston järjestäytyminen oli tuskin viikon suurin uutinen, mutta todettakoon nyt kuitenkin, että kokous pidettiin.

Valtuuston puheenjohtajaksi valittiin Eemeli Peltonen (sd.) ja kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi Helinä Perttu (kok.).

Eemelin olen oppinut tuntemaan jo varsin hyvin. Pidän häntä poliittisena lahjakkuutena, jolla riittää näkemystä ja osaamista mennä pitkälle.

Helinää en henkilökohtaisesti tunne, mutta puheessaan valtuuston edessä hän antoi viisaita ohjeita uusille valtuutetuille: Älä jää takariviin, vaan etsi paikka päätöksenteon keskiössä. Yhteistyökykyisille ja ahkerille löytyy tilaa. Myös lyhyessä kahdenkeskisessä keskustelussa sanoma oli rohkaiseva: Valtuutettuna on paras mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Demokratia ei ole vain turhia sanoja.

Itse haluan tukeutua tähän ajatukseen - pitää sitä eräänlaisena henkisenä ohjenuorana. Maailma on jo valmiiksi kyyninen, kylmä ja vaihtoehdoton - politiikka voi olla vastavoima.

Järvenpään valtuusto valitsi allekirjoittaneen lasten ja nuorten lautakunnan jäseneksi. Sitä suuremmalla syyllä piittaamattomalle kyynisyydelle ei ole sijaa. Aikuiset ehtivät ihan omakätisesti mokailla elämänsä pilalle monta kertaa, mutta lapset ovat yleensä olosuhteidensa uhreja. Halu lasten ja nuorten hyvinvointiin on onneksi teema, joka läpileikkaa jokaisen poliittisen ryhmän. Yhteistyölle on selkeä mahdollisuus.

Vaikka kaihdan kyynisyyttä, en ole sinisilmäinen. Olen melkein vuosikymmenen ollut töissä työmarkkinakentässä, joka ei ole varsinaisesti tunnettu helläkätisyydestään. Jos jotakin, se on opettanut strategista ajattelua, järkevää tavoitteenasettelua sekä sen, että kompromissi on parempi kuin täysi selätys. Vastustajan itseisarvoinen nujertaminen ei ole pidemmän päälle järkevää, sillä me kaikki käymme kanveesissa vuorollamme. Todellinen voima on yhteistyössä.

Muutaman lasten ja nuorten lautakunnan kollegan tunnenkin jo etukäteen. Puoluetoverini Emmi Mäkinen on konkaritoimija meikäläiseen verrattuna. Parempaa kaveria lautakuntaan en olisi voinut toivoa. Tästä on erinomaisen hyvä jatkaa!

 Ole yhteydessä: mikko.laakkonen@jarvenpaa.fi ja Twitter.com/mlaakkonen.

Demokratiajumalan valinta

Ei liene tarvetta mainita erikseen, että on melkoisen jännittävää päästä valtuustosaliin oikeana kaupunginvaltuutettuna. Ottaa paikka (todennäköisesti takarivistä), kirjautua kokousjärjestelmään ja olla demokratian ritari.

Yksi valtuutettu on ehkä pieni osa suuressa rattaassa, mutta se on enemmän kuin suurin osa ihmisistä pääsee ikinä olemaan. Vastuu on myös todellinen.

Voisin jopa veikata, että ajatus kaupunginvaltuutettuna toimimisesta on jännittävämpää kuin itse todellisuus. Todellinen halu vaikuttaa positiivisesti ihmisten arkeen mitataankin silloin, kun eteen tuodaan niitä vähemmän raflaavia asioita. Niitä joihin ei oikein jaksaisi paneutua, kun aurinko paistaa ja grilliherkut odottavat. Onneksi olen lähtökohtaisesti sen verran tylsä tyyppi, että kykyni samaistua kuntabyrokratian harmaisiin koukeroihin on jo valmiiksi hyvällä mallilla.

Järvenpään uusi valtuusto kokoontuu ensimmäiseen kokoukseensa maanantaina 12.6. Esityslistalla on pitkä rivi nimityksiä lähtien valtuuston puheenjohtajasta ja kaupunginhallituksen jäsenistä. Jossain vaiheessa päästään kunnallisen statushierarkian siihen kohtaan, jossa päätetään lautakuntien jäsenistä. Jos demokratian jumalat ovat suotuisat, allekirjoittanut valitaan lasten ja nuorten lautakunnan jäseneksi.

No, vaikka demokratiajumala olisi torkkumassa, ei hätää, demokratian varajumalat eli demarit ovat jo sisäisesti valinneet minut kyseiseen tehtävään.

Kun kotona on kolme päiväkoti-ikäistä lasta, paikka lasten ja nuorten lautakunnassa sopii valtuutetulle kuin Piltti nokkaan. Ei ainakaan voi väittää, että tekisin päätöksiä, jotka ovat irrallisia omasta todellisuudestani.

Lapset, nuoret ja perheet sekä koulutus ja sivistys muodostavat oman henkilökohtaisen poliittisen agendani selkärangan.

Sivistys kuuluu kaikille, siksi Järvenpään kirjastoa tulee puolustaa ja monipuolistaa.

Hyvä päiväkoti tasoittaa tietä koulunpenkille. Siksi varhaiskasvatuksen käyttöasteen tulisi olla korkea.

Kinnariin nousee uusi ja uljas koulu. Tehdään siitä kerralla niin hyvä, että oppilaiden ja opettajien ei tarvitse pelätä homeongelmia. Asiantunteva ja hyvinvoiva opetushenkilöstö on lastemme menestyksen tae. Ei tingitä siitä tippaakaan.

Joka vuosi yli 3000 suomalaista nuorta ei jatka peruskoulun jälkeen mihinkään. Näin he ottavat tukevan askeleen kohti syrjäytymistä. Pidetään huolta, että yksikään järvenpääläinen nuori ei jää tyhjän päälle.

Tekemistä siis riittää, mutta niin sen kuuluu ollakin. Silläkin uhalla, että kuulostan banaalilta ja mielikuvituksettomalta (mitä tietenkin olenkin): On aika kääriä hihat ja alkaa hommiin!

Ole yhteydessä: mikko.laakkonen@jarvenpaa.fi tai twitter.com/mlaakkonen.

Opiskelija reissaa kun koulutus keskittyy

Koulutuksen järjestämisen suunta on kohti suurempia kokonaisuuksia, kun oppilaitosten fyysisiä toimipisteitä vähennetään. Opiskelijalle tämä voi  näkyä pidempinä matkoina opin äärelle.

Muutos kohti keskitetympää toimintamallia näkyy niin perusopetuksessa kuin toisella asteella. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 peruskouluja oli Suomessa 58 kappaletta vähemmän kuin vuotta aiemmin. Muutos on parin prosentin luokkaa, kun peruskouluja Suomesta löytyy lähes 2 400, mutta suunta on selkeä.

Myös toisen asteen koulutuksessa vähennys on ollut 2-3 prosentin luokkaa, ammatillisella puolella suurempaa kuin lukioissa. Ja tähän lukuun ei sisällytetä oppilaitosten yksittäisten yksiköiden tai sivupisteiden lakkauttamisia, mikä on ollut suosittua erityisesti ammatillisella puolella.

Kunnallisessa päätöksenteossa ammatillinen koulutus ei perinteisesti ole ollut samanlaisessa poliittisesti suojatussa  asemassa kuin lukiokoulutus. Oman kylän lukiosta ei ole haluttu päästää millään irti, mutta esimerkiksi koulutuskuntayhtymien kautta ammatillisen koulutuksen tietyt toimipisteet voivat sujuvasti sijaita naapurikunnan alueella - tai vielä pidemmällä.

Harvaan keskitetyt toimipisteet ovat hieman kaksipiippuinen juttu. On selvää, että Järvenpäähän ei ole järkevää järjestää tiettyä koulutusta, jos kilometrin päässä Tuusulan puolella tehdään täsmälleen samaa. Myöskään kahta hallintoa ei ole tarpeellista ylläpitää. Yhteinen koulutuskuntayhtymä on järkevä ratkaisu, kun opiskelijan "koulumatkat" pysyvät kohtuullisina.

Ongelma on akuutimpi harvempaan asutuilla alueilla. Siinä missä lukiokoulutus pysynee jatkossakin lähes jokaisessa niemennotkossa, tulee ammatillinen koulutus keskittymään enemmän maakuntien ykkös- ja kakkoskaupunkeihin. Huittisissa asuva 16-vuotias saa miettiä, haluaako mieluummin muuttaa asumaan itsenäisesti Poriin vai Raumalle. Vai kenties valita 100 kilometrin koulumatkan.

Hallituksen kaavailema ammatillisen koulutuksen reformi voi vaikuttaa koulutuksen järjestäjärakenteeseen ja opiskelijan matkoihin parillakin tavalla. Hallitus ei aio pakottaa koulutuksen järjestäjiä yhdistymisiin, mutta ammatillisen koulutuksen uuteen rahoitusmalliin on tulossa oma - joskin pienehkö - "strategiarahoitusosuus", jonka kautta fuusioihin oltaisiin kannustamassa. Lisäksi oppilaitoksen fyysisen olinpaikan merkitys vähenee, jos oppiminen tapahtuu jatkossa enemmän työpaikoilla.

Koulutuksen keskittyminen suurempiin yksiköihin on trendi, jota vastaan on käytännössä vaikea taistella. Eikä se aina ole mielekästäkään. Asioiden tekeminen tehokkaammin on tervetullutta kehitystä. Digitalisaatio voi tuoda sekin oman helpottavan panoksensa, joskin ammatillisella puolella se on vaikeampaa. Joka tapauksessa kuntapäättäjien tulee huolehtia, että pääsy myös ammatillisen koulutuksen äärelle on jatkossa jokaiselle nuorelle sujuvaa.
 

83 kertaa kiitos!

Huh huh, en yleensä mene sanattomaksi, mutta nyt ollaan lähellä.

Järvenpään äänet on laskettu, kansa on puhunut. Henkilökohtainen äänimääräni on 83, mikä tarkoittaa, että allekirjoittanut suuntaa kaupunginvaltuustoon. Nöyrä kiitos kaikille äänensä minulle antaneille. Lupaan olla luottamuksenne arvoinen.

Järvenpään demareiden ehdokaslista oli erinomainen. Porukassa oli hienoa olla mukana, vaikka valtuuston ovet eivät olisi auenneetkaan. Vaalit ovat joukkuepeliä, ja oma joukkueeni oli mitä parhain, vaikka emme suurimmaksi ryhmäksi vielä nousseetkaan.

Jokaisen kuntavaaliehdokkaan tulisi olla ylpeä panoksestaan - ehdokaslistasta tai äänimärästä riippumatta. Kuntavaaliehdokas on aidosti lähidemokratian sankari. Demokratia ei toimi ilman politiikkaa, ja politiikka ei toimi ilman yhteisistä asioista kiinnostuneita ihmisiä.

Oleellisen tärkeää on, että side kuntapäättäjien ja kuntalaisten välillä säilyy myös vaalien välillä. Tämä on selkeä haaste kaupunginvaltuutetuille - itseni mukaan lukien. Lupaan tehdä tässäkin parhaani. Eteenpäin, ja palaillaan!

Ole yhteydessä: m.e.laakkonen@gmail tai twitter.com/mlaakkonen.