Vaaliteema 3: Perheiden arjen turvallisuus

Kolmen mahtavan lapseni turvallisuus on minulle kaikki kaikessa. Tänä tarkoittaa sekä turvaa vaaroista että hyvän elämän mahdollistavia julkisia turvaverkkoja sekä laadukasta koulutusta.

Koulukiusaamiseksi kutsuttu väkivalta on puhuttanut paljon Järvenpäässä viime vuosina. Yhdenkään järvenpääläisen lapsen tai nuoren ei pidä mennä kouluun tai oppilaitokseen peläten väkivaltaista kohtelua. 

Olemme lasten ja nuorten lautakunnassa tehneet urakalla töitä kitkeäksemme koko ilmiön Järvenpäästä - ja kohtuullisen hyvin tuloksin. Kaupungin lanseeraama K-0-ohjelma puuttuu paitsi itse väkivaltaan myös sen taustalla piileviin juurisyihin. Työtä on vielä edessä, mutta suunta on täysin oikea.

Arjen turvallisuus on käsitteenä fyysistä turvallisuutta - kouluissa ja kaduilla - vielä laajempi kokonaisuus. Sitä ovat myös esimerkiksi sujuvat palvelut. Perheet lähtevät eri tilanteista ja elävät erilaista elämään. Palvelut tuovat turvaa parhaiten silloin, kun mukautuvat ihmisten arkeen. Perheiden kaikenlainen moninaisuus on huomioitava.  

Kun vetää räntäsateessa raivoavaa 4-vuotiasta pulkassa kohti päiväkotia tai neuvolaa, osaa todella arvostaa lämmintä vastaanottoa. Laadukkaat ja sujuvat kunnalliset palvelut sekä ammattitaitoiset työntekijät helpottavat perheiden elämää aivan ratkaisevalla tavalla. Niistä tulee pitää kiinni!

Lopulta koulutus on se, mikä takaa lastemme tulevaisuuden. Turvallinen elämä rakennetaan koulutuksen ja osaamisen päälle. Ilman laadukasta varhaiskasvatusta, perusopetusta ja toisen asteen koulutusta peli on menetetty. On selvää, että näihin Järvenpään tulee ensisijaisesti panostaa. 

Jokainen Järvenpään asukas ansaitsee turvallisen arjen. Sen puolesta lupaan tehdä täysillä töitä.  

Vaaliteema 2: Järvenpään vastuullinen kasvu

Minulla on kolme upeaa lasta: 6-, 8- ja 10 -vuotiaat. Toisin sanoen itselläni on paljon pelissä Järvenpään kehittämisessä ihan henkilökohtaisella tasolla.

Kaupunkimme menestys ja perheeni hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Tiedän, etten ole ainoa järvenpääläinen tässä tilanteessa. 

Järvenpää on vetovoimainen ja kasvava kaupunki - ja hyvä niin! Suunnitelmallinen ja hallittu kasvu luo hyvinvointia. Vastuulliset päättäjät uskaltavat investoida kasvuun, mutta eivät päästä sitä ylikuumenemaan. Kaupungin kehityksen ja kasvun pitää olla vastuullista, kestävää ja suunnitelmallista ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti. 

Järvenpään kasvustrategia on hyvä. Kaupunki uudistuu pääradan ympärille ja mahdollistaa sujuvan asumisen lähellä työmatkalaisille elintärkeitä raide- ja tieyhteyksiä. Itsekin normaalitilanteessa matkustan päivittäin junalla Helsingin suuntaan. 

Ei ole aina ihan helppoa sykkiä aamulla räntäsateessa ensin päiväkotiin ja sitten asemalle. Junayhteyksiä tulee olla tarpeeksi erityisesti aamulla sekä iltapäivällä ja enkä panisi HSL-jäsenyytäkään yhtään pahakseni, jos kaupungilla vain on siihen tulevaisuudessa varaa. Se ei ole tällä hetkellä aivan kirkossa kuulutettu. 

Fiksusti sijoitetun asuntotuotannon pitää tukea monipuolisesti perheitä. Toisin sanoen asuntojen pitää olla tarpeeksi suuria, jotta perheet voivat niissä mukavasti asua. Järvenpään kaltaisessa tiiviissä kaupungissa tämä voi olla haasteellista, mutta valittu kasvustrategia mahdollistaa myös tämän. Perheiden kaikenlainen moninaisuus on huomioitava.  

Perheystävällisen asuntopolitiikan rinnalla pitää olla myös kohtuuhintaista vuokra-asuntotarjontaa. Tässä Järvenpään Mestariasunnot toimii esimerkillisesti. Laadukas kohtuuhintainen vuokra-asuminen on sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä järkevää ja inhimillistä asuntopolitiikkaa. 

Järvenpään tulevaisuus on erittäin valoisa. Kasvu on hyvä asia, jos osaamme valjastaa sen hyvinvoinnin luomiseen. Tämä vaatii päättäjiltä ymmärrystä strategiseen kehittämiseen sekä inhimillistä otetta, jolla ymmärretään perheiden arkea. 

Olen valmis tekemään kaikkeni Järvenpään vastuullisen kasvun puolesta.

Vaaliteema 1: Sivistys ja koulutus

Sivistys on keskeisin ja tärkein arvoni. Sen avulla jokainen voi ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä ja kasvaa parhaaksi versioksi itsestään. Sivistys kuuluu jokaiselle katsomatta sosioekonomiseen taustaan tai elämän lähtökohtiin.

Todellinen sivistys tulee sydämestä. Se on kiinnostusta ympäröivään maailmaan ja yhteiskuntaan. Se on empatiaa toisia ihmisiä kohtaan ja kykyä astua lähimmäisen saappaisiin. Se on halua ymmärtää ja valmiutta antautua keskusteluun – ja kenties joskus jopa muuttaa mieltään. Sivistys on faktojen ja tutkitun tiedon kunnioittamista. Sivistys on onnellisen elämän salaisuus.

Sivistyksen ohella koulutus on yhtä lailla tärkeää, vaikka lukuisat tuntemani äärimmäisen sivistyneet ihmiset ovat eivät olekaan saaneet laajaa muodollista koulutusta.

Koulutus ja osaaminen ovat kaikkien järvenpääläisten – ja suomalaisten – menestyksen A ja O. Varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen on oltava laadukasta, turvallista ja tarjonnaltaan kohtuullisen saatavilla. Ilman näitä peli on menetetty.

Järvenpään lukio on Keski-Uudenmaan helmi, mutta emme saa unohtaa myöskään ammattiin opiskelevia. Amisten hyvinvointi unohtuu usein aivan liian helposti. 

Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda kouluttaa vuosittain tuhansia nuoria ja aikuisia suomalaiseen työelämään. He ansaitsevat parhaat mahdolliset lähtökohdat: Laadukkaan työelämäperusteisen ammatillisen koulutuksen, pedagogisen tuen ja ohjauksen myös työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen sekä tarpeeksi yleissivistävää opetusta todellisen jatko-opintokelpoisuuden saavuttamiseen ja yleisesti elämässä pärjäämiseen. Tässä Keudan, opiskelijoiden, Järvenpään kaupungin ja paikallisen elinkeinoelämän tarpeet ovat yhteneväiset. Tehdään siis yhteistyötä huippuosaamisen puolesta!

Tulen aina puolustamaan sivistystä, koulutusta ja osaamista. Se on minulle sydämenasia. 

Ei vain mustetta paperilla

Olen lapsesta asti tottunut käymään kirjastossa. Se on edelleenkin lempipaikkojani ja todennäköisesti eniten käyttämäni kunnallinen palvelu. 

Kirjastot ovat epäilemättä murroksessa. Vaikka paperisten sivujen kääntely onkin hienoa, myönnän samaan aikaan hypänneeni myös digikirjojen maailmaan. Digi- ja äänikirjojen osalta markkinat tarjoavat useita alustavaihtoehtoja, jotka ainakin oman kokemukseni mukaan toimivat suhteellisen hyvin - toki jonkinlaista maksua vastaan. Kirjat ilmestyvät palveluun samaan aikaan kuin kirjaston hyllylle. 

Onko siis pelkona, että kovalla työllä luotu kirjastolaitos hiipuu ja kuihtuu digitalisaation paineessa? Kuoleeko asiakkaalle maksuton julkinen palvelu, kun yksityinen vaihtoehto kilaa käyttömukavuudellaan ohi? Vastaavaa on nähty julkisten palvelujen osalta ennenkin. 

Digitalisaatio on voima, jota ei voi eikä kannata pyrkiä pysäyttämään. On totta, että sillä on vaikutuksia. Mutta kuten lähes kaikkialla, mihin digitalisaation disruptiivinen voima yltää, myös kirjastojen osalta pallo on ennen kaikkea niiden omassa kädessä. Osaanko tunnistaa muuttuvan maailman ja kehittyä sen mukana? 

Onneksi kirjastot elävät ajassa. Omien E-aineistojen lisäksi tarjolla on laaja kattaus yksilön henkistä ja fyysistä kehittymistä ja hyvinvointia tukevia välineitä. Kirjasto ei ole jämähtänyt musteeseen paperilla.  

Ei pidä myöskään unohtaa, että kirjastojen työntekijät ovat tiedonhallinnan, -käsittelyn ja -soveltamisen ammattilaisia. Onko mielessäni epämääräinen ideanraakile, jota pitäisi jalostaa timanttiseksi innovaatioksi? Käänny kirjaston informaatikon puoleen. Hän tarjoaa sellaista vuorovaikutuksellista sparrausta pitkin tiedon valtatietä, johon digipalvelut eivät vielä kykene. 

Ei siis ole tarvetta kantaa liian suurta huolta kirjastojen tulevaisuudesta. Kuten hyvään yhteiskunnalliseen kehitykseen kuuluu, julkinen ja yksityinen sektori täydentävät toisiaan, mutta samalla kummallakaan ei ole varaa kyyhöttää poterossaan.

Teksti on alunperin julkaistu Keski-Uusimaa-lehdessä 3.5.2021.

Kiitokseksi turvallinen paluu arkeen

Hallitus pitää tällä viikolla kehysriihenä tunnettua vastaterapeuttista istuntoa. Sisään mennään suurin toivein ja ulos tullaan kiukkuisena, pettyneenä ja katkerana.

Kryptisestä nimestään huolimatta sessio on tärkeä. Siinä missä vuotuisissa budjettineuvotteluissa lähinnä siirrellään rahaa taskusta toiseen, kehysriihessä päätetään, kuinka pitkälle piikki on auki.

Edessä oleva rutistus ei ole aivan keveimmästä päästä. Hallitus saa taiteilla koronasta toipumisen ja työllisyystavoitteiden ristipaineessa. Kuntavaalitkin ovat mukavasti aivan nurkan takana. Jos korona-exitissä epäonnistutaan, Twitterin riekkujat eivät pidä työllisyystoimenpiteitä tarpeeksi aggressiivisina (tämä toki tapahtuu joka tapauksessa) ja kuntavaaleissakin tulee vielä turpaan, saatamme kaupan päälle päästä äänestämään vielä ennenaikaisissa eduskuntavaaleissa.

Hallituksen ensisijainen tehtävä on edelleen tukea koronapandemian murjomia työntekijöitä ja toimialoja. Etunenässä tulevat matkailu ja ravintolat, mutta osansa ovat saaneet kiinteistöpalveluala, vartiointi, erikoiskauppa, RAY:n pelipaikat ja lukuisat muut palvelualat. Paluun edes jonkinlaiseen normaalitilaan on viimeistään alkusyksystä pakko tapahtua. Rokotusten pitää saavuttaa tehokkaasti myös työikäiset ja yritykset tarvitsevat reaaliaikaista tukea työllistämiseen. Jos tässä epäonnistutaan, toimialat kokevat konkurssien ja työttömyyden kautta sellaisia rakenteellisia muutoksia, joista ei ole paluuta.

Pelissä on siis todella paljon. Palvelualojen työntekijät voivat nukkua yönsä sinänsä hyvin, että ainakaan heidän panoksestaan pandemiasta selviäminen ei jää kiinni. On mielenkiintoista, miten ennen lähes näkymätöntä työtä tehneet ovatkin kriisin iskiessä korvaamattomia. Pysähtykäämme siis miettimään, kenelle kiitos kuuluu viimeisen reilun 12 kuukauden ajalta. Palvelualojen ammattilaiset ovat pyyteettömästi oman terveytensä uhalla pyörittäneet niitä pyöriä, jotka ovat mahdollistaneet siedettävän korona-ajan kaikille meille suomalaisille.

Tähän peilaten onkin melko karua katsoa, minkälaista kiitosta tietyistä piireistä hallituksen kehysriihessä näille korona-ajan sankareille toivotaan. ”Kannustamisen” nimissä työttömyysturvaan vaaditaan leikkauksia tilanteessa, jossa töitä ei käytännössä ole. Pandemian jälkeen yritysten ollessa henkihieverissä ei mikään kannustin maan päällä auta työnhakijaa työllistymään, jos varaa rekrytointiin ei yksinkertaisesti ole.

Tarvitaan itse asiassa jotain aivan päinvastaista: Reaaliaikaista työllistämisen tukea ja korkeampaa työttömyysturvaa niille, jotka ovat pandemian seurauksena ilman työtä. Niin kauan kuin työmarkkinat eivät vedä normaalilla tavalla, on turha edes haaveilla työttömyysturvaan kajoamisesta – ainakaan heikentävästi.  

Palvelualojen työntekijöiden toiveet ovat maltilliset. He eivät pyydä kuuta taivalta tai edes erityistä kiitosta uhrauksistaan – vaikka se totta vie olisi kohtuullista. He toivovat turvallista paluuta työpaikoille ja mahdollisuutta hoitaa perheitään ja arkeaan vakaalta ja ennustettavalta pohjalta. Tämä ei ole paljon pyydetty – ja se kehysriihessä hallituksen on kyettävä toimittamaan.

Teksti on alunperin julkaistu Palvelualojen ammattiliitto PAMin blogissa 19.4.2021.

Kunnia terkkareille

Yksi tulevien kuntavaalien kärkiteemoista on epäilemättä taloudellisesti tuotetut sosiaali- ja terveyspalvelut. Kuntatalous näyttää punaista ja syy kaadetaan meilläkin mieluusti Keusoten sekä aivan erityisesti sen hallinnossa istuvien poliitikkojen niskaan.

Miten sote-menoja saadaan painettua alas? Hallintoa voidaan tehostaa, organisaatiota vetää liinimmäksi ja työntekijöistä puristaa ulos viimeisetkin energiat. 

Paras keino on kuitenkin se, että olemme itse hieman terveempiä. Kun olemme terveempiä, tarvitsemme vähemmän sote-palveluja. Ei kovin yllättävää. Terveempiä puolestaan olemme, jos emme päästä itseämme sairaaksi.

On selvää, että enemmistö sote-palvelujen käyttäjistä ei voi vaikuttaa asemaansa. Hyvinvointivaltion palvelut kuuluvat juuri heille. Tästä ei ole kahta sanaa. 

Mutta jotta kuntien rahat riittävät juuri näihin oleellisiin palveluihin, kaikki kynnelle kykenevät ovat velvollisia pitämään yllä omaan terveyttään ja hyvinvointiaan. Kyllä - velvollisia. 

Ei välttämättä tavallista demaripuhetta - mutta faktat ovat faktoja. Esimerkiksi viiden prosentin painonpudotus puolittaa todennäköisyyden sairastua kakkostyypin diabetekseen. Ei ihan mahdoton diili, jos minulta kysytään. 

On yksi työntekijäryhmä, joka on aivan oleellinen sote-menojen nousun pysäyttämisessä: Terveydenhoitajat. Kaikki sote-henkilöstö on tärkeää, mutta terveydenhoitajat ovat ehdottomia suosikkejani. Sairaanhoitajat ja lääkärit hoitavat sairauksia, mutta terkkarit estävät niiden syntymisen. Juuri sitä tarvitsemme.

Terkkari on todellinen kustannustehokkuuden mestari. Yksi hyvä terveydenhoitaja säästää kaupungille monin verroin vuosipalkkansa verran. Työuupumus, sydän- ja verisuonisairaudet, ikääntyvien toimintakyky, mielenterveysogelmat, perhehuolet ja vanhemmuuden haasteet. Terveydenhoitajat ovat näiden kaikkien ennaltaehkäisyn ammattilaisia.

Olen keski-ikää kolkutteleva konttorirotta ja kolmen pienen lapsen isä. Voin luvata, että kuuntelen työterveyshoitajani ohjeet tarkalla korvalla. Samaa suosittelen kaikille! 

 

Kirjoittaja on järvenpääläinen koulutuspoliittinen asiantuntija ja kaupunginvaltuutettu (sd.).

Julkaistu Keski-Uusimaa-lehdessä 24.2.2021

Maailman paras kaupunki

Vajaa neljä vuotta sitten ovet avautuivat itselleni täysin uuteen maailmaan, kun tulin yllättäen valituksi Järvenpään kaupunginvaltuustoon. Muistan selvästi, kuinka pöllämystynyt oloni oli vaali-iltana - mitähän tästäkin tulee?

Valtuustokausi on vaikuttanut minuun monella tavalla. Demokraattinen vaikuttaminen on kunnia-asia, mutta olen myös oppinut tuntemaan kotikaupunkini aivan uudella tavalla. Ilman valtuustoa side olisi varmasti jäänyt pinnallisemmaksi. Nyt olen nähnyt syvällisesti Järvenpään monet puolet. 

Järvenpäällä on niin paljon vahvuuksia, joita koronapandemia tai kuntatalouden haasteet eivät kykene murtamaan: Kulttuurin henki on jotain aivan huikeaa, kuntalaiset ovat sitkeitä mutta empaattisia, Rantapuistossa avautuva maisema Tuusulanjärvelle on aidosti inspiroiva. Ja kyllä: myös kuntapäättäjät tekevät työtään vilpittömin ja pyyteettömin mielin.  

Olen asunut elämäni aikana seitsemässä kunnassa. Missään en ole tuntenut oloani yhtä kotoisaksi kuin Järvenpäässä. En ole naiivi enkä halua loukata muiden Keski-Uudenmaan hienojen kuntien asukkaita, mutta Järvenpää on minulle juuri oikea paikka. En usko, että aion koskaan muuttaa pois.

Kääntöpuolena olen luonnollisesti oppinut tuntemaan myös ne haasteet. Itselläni on kolme mahtavaa lasta, joiden tulevaisuus on minulle kaikki kaikessa. Sen vuoksi otan myös vähemmän hyvät puolet avosylin vastaan, sillä vain siten ne voidaan korjata. Tosirakkaus on sitä, että ei sulje silmiään kultansa heikkouksilta.

Ja kun puhun Järvenpään heikkouksista, puhun myös omista heikkouksistani kaupunginvaltuutettuna. Olenko tehnyt kaikkeni, että lapseni saavat kasvaa turvallisessa ja yhdenvertaisessa kaupungissa, jossa palvelut takaavat tasa-arvon ja hyvinvoinnin? Tämä tie ei varmasti ole vielä käyty loppuun.

Monipuolinen Järvenpää on maailman paras kaupunki. Ei musta eikä valkea vaan värikäs kuin sateenkaari – myös harmaassa loskasäässä. Kyyniset ihmiset saavat rauhassa hymähdellä tämän kuullessaan, mutta minuun se ei vaikuta. Lähden ulos ihailemaan kotikaupunkini mahtavuutta!

Kirjoittaja on järvenpääläinen koulutuspoliittinen asiantuntija ja kaupunginvaltuutettu (sd.).

Julkaistu Keski-Uusimaa-lehdessä 26.12.2020.