Demokratiajumalan valinta

Ei liene tarvetta mainita erikseen, että on melkoisen jännittävää päästä valtuustosaliin oikeana kaupunginvaltuutettuna. Ottaa paikka (todennäköisesti takarivistä), kirjautua kokousjärjestelmään ja olla demokratian ritari.

Yksi valtuutettu on ehkä pieni osa suuressa rattaassa, mutta se on enemmän kuin suurin osa ihmisistä pääsee ikinä olemaan. Vastuu on myös todellinen.

Voisin jopa veikata, että ajatus kaupunginvaltuutettuna toimimisesta on jännittävämpää kuin itse todellisuus. Todellinen halu vaikuttaa positiivisesti ihmisten arkeen mitataankin silloin, kun eteen tuodaan niitä vähemmän raflaavia asioita. Niitä joihin ei oikein jaksaisi paneutua, kun aurinko paistaa ja grilliherkut odottavat. Onneksi olen lähtökohtaisesti sen verran tylsä tyyppi, että kykyni samaistua kuntabyrokratian harmaisiin koukeroihin on jo valmiiksi hyvällä mallilla.

Järvenpään uusi valtuusto kokoontuu ensimmäiseen kokoukseensa maanantaina 12.6. Esityslistalla on pitkä rivi nimityksiä lähtien valtuuston puheenjohtajasta ja kaupunginhallituksen jäsenistä. Jossain vaiheessa päästään kunnallisen statushierarkian siihen kohtaan, jossa päätetään lautakuntien jäsenistä. Jos demokratian jumalat ovat suotuisat, allekirjoittanut valitaan lasten ja nuorten lautakunnan jäseneksi.

No, vaikka demokratiajumala olisi torkkumassa, ei hätää, demokratian varajumalat eli demarit ovat jo sisäisesti valinneet minut kyseiseen tehtävään.

Kun kotona on kolme päiväkoti-ikäistä lasta, paikka lasten ja nuorten lautakunnassa sopii valtuutetulle kuin Piltti nokkaan. Ei ainakaan voi väittää, että tekisin päätöksiä, jotka ovat irrallisia omasta todellisuudestani.

Lapset, nuoret ja perheet sekä koulutus ja sivistys muodostavat oman henkilökohtaisen poliittisen agendani selkärangan.

Sivistys kuuluu kaikille, siksi Järvenpään kirjastoa tulee puolustaa ja monipuolistaa.

Hyvä päiväkoti tasoittaa tietä koulunpenkille. Siksi varhaiskasvatuksen käyttöasteen tulisi olla korkea.

Kinnariin nousee uusi ja uljas koulu. Tehdään siitä kerralla niin hyvä, että oppilaiden ja opettajien ei tarvitse pelätä homeongelmia. Asiantunteva ja hyvinvoiva opetushenkilöstö on lastemme menestyksen tae. Ei tingitä siitä tippaakaan.

Joka vuosi yli 3000 suomalaista nuorta ei jatka peruskoulun jälkeen mihinkään. Näin he ottavat tukevan askeleen kohti syrjäytymistä. Pidetään huolta, että yksikään järvenpääläinen nuori ei jää tyhjän päälle.

Tekemistä siis riittää, mutta niin sen kuuluu ollakin. Silläkin uhalla, että kuulostan banaalilta ja mielikuvituksettomalta (mitä tietenkin olenkin): On aika kääriä hihat ja alkaa hommiin!

Ole yhteydessä: mikko.laakkonen@jarvenpaa.fi tai twitter.com/mlaakkonen.

Opiskelija reissaa kun koulutus keskittyy

Koulutuksen järjestämisen suunta on kohti suurempia kokonaisuuksia, kun oppilaitosten fyysisiä toimipisteitä vähennetään. Opiskelijalle tämä voi  näkyä pidempinä matkoina opin äärelle.

Muutos kohti keskitetympää toimintamallia näkyy niin perusopetuksessa kuin toisella asteella. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 peruskouluja oli Suomessa 58 kappaletta vähemmän kuin vuotta aiemmin. Muutos on parin prosentin luokkaa, kun peruskouluja Suomesta löytyy lähes 2 400, mutta suunta on selkeä.

Myös toisen asteen koulutuksessa vähennys on ollut 2-3 prosentin luokkaa, ammatillisella puolella suurempaa kuin lukioissa. Ja tähän lukuun ei sisällytetä oppilaitosten yksittäisten yksiköiden tai sivupisteiden lakkauttamisia, mikä on ollut suosittua erityisesti ammatillisella puolella.

Kunnallisessa päätöksenteossa ammatillinen koulutus ei perinteisesti ole ollut samanlaisessa poliittisesti suojatussa  asemassa kuin lukiokoulutus. Oman kylän lukiosta ei ole haluttu päästää millään irti, mutta esimerkiksi koulutuskuntayhtymien kautta ammatillisen koulutuksen tietyt toimipisteet voivat sujuvasti sijaita naapurikunnan alueella - tai vielä pidemmällä.

Harvaan keskitetyt toimipisteet ovat hieman kaksipiippuinen juttu. On selvää, että Järvenpäähän ei ole järkevää järjestää tiettyä koulutusta, jos kilometrin päässä Tuusulan puolella tehdään täsmälleen samaa. Myöskään kahta hallintoa ei ole tarpeellista ylläpitää. Yhteinen koulutuskuntayhtymä on järkevä ratkaisu, kun opiskelijan "koulumatkat" pysyvät kohtuullisina.

Ongelma on akuutimpi harvempaan asutuilla alueilla. Siinä missä lukiokoulutus pysynee jatkossakin lähes jokaisessa niemennotkossa, tulee ammatillinen koulutus keskittymään enemmän maakuntien ykkös- ja kakkoskaupunkeihin. Huittisissa asuva 16-vuotias saa miettiä, haluaako mieluummin muuttaa asumaan itsenäisesti Poriin vai Raumalle. Vai kenties valita 100 kilometrin koulumatkan.

Hallituksen kaavailema ammatillisen koulutuksen reformi voi vaikuttaa koulutuksen järjestäjärakenteeseen ja opiskelijan matkoihin parillakin tavalla. Hallitus ei aio pakottaa koulutuksen järjestäjiä yhdistymisiin, mutta ammatillisen koulutuksen uuteen rahoitusmalliin on tulossa oma - joskin pienehkö - "strategiarahoitusosuus", jonka kautta fuusioihin oltaisiin kannustamassa. Lisäksi oppilaitoksen fyysisen olinpaikan merkitys vähenee, jos oppiminen tapahtuu jatkossa enemmän työpaikoilla.

Koulutuksen keskittyminen suurempiin yksiköihin on trendi, jota vastaan on käytännössä vaikea taistella. Eikä se aina ole mielekästäkään. Asioiden tekeminen tehokkaammin on tervetullutta kehitystä. Digitalisaatio voi tuoda sekin oman helpottavan panoksensa, joskin ammatillisella puolella se on vaikeampaa. Joka tapauksessa kuntapäättäjien tulee huolehtia, että pääsy myös ammatillisen koulutuksen äärelle on jatkossa jokaiselle nuorelle sujuvaa.
 

83 kertaa kiitos!

Huh huh, en yleensä mene sanattomaksi, mutta nyt ollaan lähellä.

Järvenpään äänet on laskettu, kansa on puhunut. Henkilökohtainen äänimääräni on 83, mikä tarkoittaa, että allekirjoittanut suuntaa kaupunginvaltuustoon. Nöyrä kiitos kaikille äänensä minulle antaneille. Lupaan olla luottamuksenne arvoinen.

Järvenpään demareiden ehdokaslista oli erinomainen. Porukassa oli hienoa olla mukana, vaikka valtuuston ovet eivät olisi auenneetkaan. Vaalit ovat joukkuepeliä, ja oma joukkueeni oli mitä parhain, vaikka emme suurimmaksi ryhmäksi vielä nousseetkaan.

Jokaisen kuntavaaliehdokkaan tulisi olla ylpeä panoksestaan - ehdokaslistasta tai äänimärästä riippumatta. Kuntavaaliehdokas on aidosti lähidemokratian sankari. Demokratia ei toimi ilman politiikkaa, ja politiikka ei toimi ilman yhteisistä asioista kiinnostuneita ihmisiä.

Oleellisen tärkeää on, että side kuntapäättäjien ja kuntalaisten välillä säilyy myös vaalien välillä. Tämä on selkeä haaste kaupunginvaltuutetuille - itseni mukaan lukien. Lupaan tehdä tässäkin parhaani. Eteenpäin, ja palaillaan!

Ole yhteydessä: m.e.laakkonen@gmail tai twitter.com/mlaakkonen.

Syteen tai saveen - nyt mennään!

Kunnallisvaalien varsinainen äänestyspäivä on ovella. Syteen tai saveen, ainakin allekirjoittaneella on ollut hauskaa.

Tämä oli ensimmäinen kertani ehdolla kunnallisvaaleissa. Tätä ennen kokemukseni demokratian ritarina on jäänyt yhteen kauteen Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa ja vähemmän onnistuneeseen ehdokkuuteen kirkollisvaaleissa. Molemmista on jo vuosikymmen aikaa.

Ehdokkaaksi lähtö on helppoa, kun oma agenda on selvä. Itselläni asiasta ei ollut epäselvyyttä missään vaiheessa. Haluan kehittää Järvenpäästä perhe-, lapsi- ja nuorisoystävällisen kaupungin. Tämä tarkoittaa myös sivistys-, osaamis- ja koulutusmahdollisuuksien kehittämistä, mikä koulutuspoliittisena asiantuntijana onkin ominta alaani.

En ole ottanut ehdokkuuttani liian vakavasti, vaikka vakavasti liikkeellä olenkin. Haluan aivan oikeasti kaupunginvaltuutetuksi ja kuntapäättäjäksi. Ehdokkuudessa ei olisi paljon järkeä, jos tavoite olisi toinen. Jos ovet eivät aukene valtuustoon, haluaisin vaikuttaa muita väyliä pitkin, esim. laitakunnassa.

Olen käyttänyt kampanjointiin rahaa noin 115 euroa. Koko potti meni käytännössä printatun vaalimainokseni tuottamiseen. Tein 1000 esitteitä, joita jakelin isäni avustamana lähinnä kotikonnuillani Kinnarissa. Koko kampanjani on ollut sympaattisen kotikutoinen, minkä vuoksi se todennäköisesti onkin ollut niin mukava kokemus.

Toivon, että pidät numeron 202 mielessäsi, jos haluat äänestää perheiden, sivistyksen ja tasa-arvon puolustajaa Järvenpään valtuustoon.

Ole yhteydessä: m.e.laakkonen@gmail.com tai twitter.com/mlaakkonen.

Vakavasti - mutta ei ryppyotsaisesti

Monet ovat suhtautuneet huvittuneesti siihen, että olen ehdokkaana Järvenpään kuntavaaleissa. Ymmärrän asiassa tietyn humoristisuuden. Olen taatusti koko vaalien vähiten tunnettu ehdokas. Perheemme muutti Järvenpäähän vasta alkuvuodesta. Sitä ennen tunsin kaupungista yhden ihmisen.

Otan kuitenkin ehdokkuuteni hyvin vakavasti, sillä yhteisten asioiden päättämiseen pitää suhtautua vakavasti. Muu on äänestäjien huiputtamista. Se ei toki tarkoita, että ottaisin itsenäni liian vakavasti. Itseironia on hauskinta - ja vaikeinta - huumoria. Onneksi demarius on loppumattoman inspiraation lähde.

Vaikka olen tuore järvenpääläinen, on minulla kiinni näissä vaaleissa yhtä paljon kuin muillakin. Minäkin haluan, että Järvenpää on turvallinen, houkutteleva ja elinvoimainen kaupunki. Lasteni tulevaisuus on minullekin kaikki kaikessa.

Kolme lastani käyvät päiväkotia, ja muutaman vuoden päästä koulua. Päiväkotien ja koulujen sivistys- ja kasvatustyö on kullan arvoista. Laadukkaat julkiset palvelut rapautuvat oitis, jos ei ylläpidetä osaavaa työvoimaa ja monipuolista yrityselämää. Siksi osaaminen, koulutus ja yrittäjyys kunniaan.

Olen joka ainoasta saamastani äänestä vilpittömän kiitollinen. Päättäväisyydellä, ahkeruudella ja yhteistyökyvyllä korvaan myös vielä toistaiseksi lyhyen historiani järvenpääläisenä.  

Ole yhteydessä: m.e.laakkonen@gmail.com tai twitter.com/mlaakkonen.

Sote-ammattilaisia ei pidä uhrata

Jälkeenpäin on yleensä turha huudella, mutta yksi oma vaalikonevastaukseni on jäänyt hieman kalvamaan mieltäni.

YLE:n vaalikoneessa esitettiin seuraava kysymys: "Nykyisten kuntatyöntekijöiden työpaikat on turvattava sote-uudistuksessa". Vastasin olevani osittain eri mieltä ja ryyditin vastaustani sanomalla, että kaupunki tuskin voi sitoutua työpaikkojen turvaamiseen, jos hallituksen sote-kaavailut toteutuvat.

Tämän päivän Hesarissa kuntien sosiaali- ja terveysjohtajat enemmän tai vähemmän lyttäävät koko hallituksen sote-uudistuksen ("järjestelmästä tulee kallis ja sekava"), joten ehkä itsekin saan synninpäästön yhdestä väärinymmärryksestä.

Vaalikoneen kysymyksessä ei tietenkään viitattu siihen, että Järvenpään kaupunki turvaisi sote-ammattilaisten työpaikat - siinä ei juuri järkeä olisikaan. Tämän kuitenkin ymmärsin väärin, ja vastasin sen mukaisesti.

Jos sen sijaan kunnalliset sote-palvelut siirretään uusien maakuntahallintojen alle jonkinlaisen "liikkeenluovutusprosessin" kautta, on erittäin toivottavaa, että työpaikat turvataan maakuntien toimesta.

Mutta koska hallitus ei ole lähtenyt sote-uudistukseensa mielessään palvelujen laatu, näin tuskin tapahtuu. Maakunnat tulevat ulkoistamaan sote-palvelut yksityisille toimijoille, mikä todennäköisesti johtaa yt-neuvotteluihin, henkilöstön karsimiseen ja - ollaan rehellisiä - heikompaan laatuun.

Kuten olen sanonut, olen vakaa markkinatalouden kannattaja. Mutta markkinoille on paikkansa, ja sosiaali- ja terveyspalveluihin niitä ei pidä tunkea liian syvään. Markkinat ovat epävakaat, usein ennustamattomat ja todennäköisesti palvelevat parhaiten niitä, joiden asema jo nyt on hyvä.

Kun Raimo Sailaskin vetoaa oikein korkeampiin voimiin toivoessaan sote-uudistuksen lykkäämistä, kannattaisi myös maan hallituksessa kuunnella.

Ole yhteydessä: m.e.laakkonen@gmail.com tai twitter.com/mlaakkonen.

On aika korjata homekoulut

Lähes 100 vuotta vanha Kinnarin koulu päätettiin viime vuonna suurimmalta osin purkaa. Upouusi koulu nousee vanhan tilalle 2019. Se on vuosi, jolloin vanhimman poikani on tarkoitus aloittaa toinen kouluvuotensa.

Kinnarin koulu on oma lähikoulumme ja onkin mielenkiintoista nähdä, millainen ratkaisu vanhinta poikaamme ensi vuonna odottaa. Tällä hetkellä pienimmät koululaiset kyllä menevät aamulla vanhalle Kinnarin koululle, mutta jatkavat saman tien bussilla väistötiloihin. Näin lasten koulumatka pysyy periaatteessa lyhyenä - mikä on hyvä asia - mutta on muuten pienelle koululaiselle kovin vaivalloinen tapa aloittaa päivä.

Kinnarin koulun purun taustalla ovat sisäilmaongelmat, joskin ikää oli jo sen verran, että uuden koulurakennuksen rakentaminen olisi joka tapauksessa tullut eteen lähivuosina.

Järvenpään kaupunki teki ainoan oikean ratkaisun, kun se päätti korvata vanhan kelvottomaksi päässeen rakennuksen uudella ja nykyaikaisella. Se oli järki-investointi lasten hyväksi. Nyt kaupungin tulee pitää tiukasti kiinni siitä, että uusi koulu rakentuu aikataulussa ja rakentamisen laatu on priimaa.

Ajatus siitä, että lapset, nuoret, opettajat ja muu oppilaitosten henkilöstö joutuvat viettämään päivänsä epäterveellisessä, jopa myrkyllisessä ympäristössä, on täysin kestämätön. Suomesta löytyy satojen miljoonien edestä korjausvelkaa, joka konkretisoituu homekouluina.

Suomen taloudessa on nähtävissä piristymisen merkkejä, mutta vain hieman. Nyt jos koskaan olisi oikea aika investoida infrastruktuuriin. Tässä suuressa tavoitteessa valtion tulisi tukea kuntia tekemään sama, minkä Järvenpää Kinnarin koulun kohdalla onneksi osasi tehdä itsenäisesti. Homekoulut eivät kuulu sivistysvaltioon.

Ole yhteydessä: m.e.laakkonen@gmail.com tai twitter.com/mlaakkonen.